Viljamarkkinat ovat heränneet vuodenvaihteen horroksestaan, kun toimijat ovat maailmanlaajuisesti palanneet uuden vuoden vietostaan. Globaalisti yleistunnelma on samankaltainen, mihin vuosi 2023 päättyi: alavireinen.
Kysyntä- ja tarjontatilanne on edelleen siinä määrin vakaa, että sijoittajat ja markkinaspekuloijat ovat jatkaneet ns. lyhyen position lisäämistä, toisin sanoen uskovat hintojen edelleen laskevan. Samoin fyysinen kaupankäynti on ollut maltillista, etenkin hintojen osalta.
Vehnämarkkinassa suuret tuontimaat ovat palanneet ostoksille ja ostaneet jälleen merkittäviä määriä, pääosin Mustanmeren alueelta. Suurin osa hyväksytyistä vehnätarjouksista on edelleen venäläistä alkuperää. Vehnän Euronext-pörssihinta (maaliskuu) on laskenut alimmilleen yli kolmeen vuoteen (216-217 euron tasolle), eikä selkeää pohjaa hinnoille ole toistaiseksi ollut näkyvissä.
Samalla ero joulukuun vehnäfutuuriin on kasvanut, mikä tässä vaiheessa vuotta on varsin tyypillistä. Syksyn satoennusteet ovat vielä erittäin epävarmoja ja ostajat ovat sekä kattaneet vanhan satokauden tarpeensa jo hyvin pitkälle ja samalla varmistelevat jo syksyn hintoja tekemällä kauppoja loppuvuodelle. Kokonaisuudessaan hinnat ovat kuitenkin olleet laskussa, myös joulukuun futuuri, joka on valunut reilusti alle 230 euron.
Tätä satokautta on leimannut voimakkaasti poikkeuksellisen suuri ero Suomen ja muun Euroopan (tai koko maailman) hintatasojen välillä. Suomen heikosti onnistunut sato on pitänyt kotimaan hinnat varsin korkealla käytännössä kaikille viljoille, kun maailmalla viljaa riittää ja markkinahinnat ovat olleet pitkään laskussa. Esim. vehnän hinnassa ero Suomen ja Baltian välillä on kasvanut noin 30 euroon tonnilta. Rehuohra on Suomessa ollut jopa 50 euroa tonnilta kalliimpaa.
Ainoa poikkeus tähän on ollut kaura, jonka kysyntä vientiin on ollut erityisen vahvaa koko Euroopan (ja osaltaan myös Kanadan) heikon kaurasadon myötä – hinnat ovat pysyneet pitkään melko hyvällä tasolla Euroopan laajuisesti.
Katseet alkavatkin kääntyä viljelypäätöksiin ja ensi syksyn hintakiinnityksiin: kauran suosio tuntuisi olevan nousussa, hyvän kysynnän ja myös edullisen vehnä/kaura -hintasuhteen myötä.
Seuraavat viikot alkavat näyttää, miten talvehtimisolosuhteet näyttävät vaikuttaneen sato-odotuksiin ja kuinka markkina näitä odotuksia hinnoittelee.
Havre som ljuspunkt i den nedstämda spannmålsmarknaden
Spannmålsmarknaden har vaknat från sin dvala vid årsskiftet, när aktörer över hela världen har återvänt från sina nyårsfiranden. Globalt är den allmänna stämningen lik den som rådde vid slutet av 2023: nedstämd.
Efterfrågan och utbudet är fortfarande så pass stabila att investerare och marknadsspekulanter har fortsatt att öka sina så kallade korta positioner, det vill säga de tror att priserna kommer att fortsätta sjunka. Även den fysiska handeln har varit måttlig, särskilt när det gäller priserna.
På vete marknaden har stora importländer återgått till att handla och köpt återigen betydande mängder, främst från Svarta havet-området. Största delen av de godkända vetebuden är fortfarande av ryskt ursprung. Vetets Euronext-börspris (mars) har sjunkit till det lägsta på över tre år (till nivån 216-217 euro), och det har ännu inte synts något tydligt bottenpris.
Samtidigt har skillnaden till december-vetefuturen ökat, vilket vid denna tidpunkt på året är ganska typiskt. Höstens skördeprognoser är fortfarande mycket osäkra och köpare har både täckt behoven för den gamla skördesäsongen ganska långt och samtidigt säkrat höstpriserna genom att göra affärer för slutet av året. Sammantaget har priserna dock varit på nedgång, även december-futuren, som har sjunkit rejält under 230 euro.
Detta skördeår har präglats starkt av en exceptionellt stor skillnad mellan prisnivåerna i Finland och resten av Europa (eller hela världen). Finlands svaga skörd har hållit de inhemska priserna ganska höga för nästan alla sädesslag, medan det finns gott om spannmål i världen och marknadspriserna har varit på nedgång under en längre tid. Till exempel har skillnaden i vetets pris mellan Finland och Baltikum ökat till cirka 30 euro per ton. Foderkorn har i Finland varit upp till 50 euro dyrare per ton.
Det enda undantaget till detta har varit havre, vars efterfrågan för export har varit särskilt stark på grund av en svag havreskörd i hela Europa (och delvis också i Kanada) – priserna har förblivit relativt bra på en europeisk nivå under en längre tid.
Blickarna börjar nu vända sig mot odlingsbeslut och prissäkringar för nästa höst: havrens popularitet verkar vara på uppgång, tack vare den goda efterfrågan och också den fördelaktiga vete/havre-prisrelationen.
De kommande veckorna kommer att börja visa hur övervintringsförhållandena verkar ha påverkat skördeförväntningarna och hur marknaden prissätter dessa förväntningar.