Rikkakasvien tunnistus on tehokkaan torjunnan perusta
Rikkakasvitorjunta on tärkein kasvinsuojelutoimenpide, jonka käytännössä jokainen viljelijä suorittaa, ja se vaikuttaa eniten satotasoon. Oikea torjuntaratkaisu edellyttää aina rikkalajiston tuntemista. Yleisimpiä leveälehtisiä rikkakasveja ovat matara, savikka, saunakukka, orvokki, vesiheinä (pihatähtimö), pillike ja peippi, ja haitallisimpia monivuotisia juolavehnä, ohdake, valvatti, hukkakaura ja rikkakananhirssi. Viime aikojen rikkakasvitorjunnassa esiin ovat nousseet erityisesti kylänurmikka ja rikkakananhirssi. Kylänurmikan yleisyys on kasvanut voimakkaasti suomalaisilla pelloilla, ja sen torjunta vaatii heinämäisten rikkojen torjuntaan kohdennettuja ratkaisuja.
Retrokuvia, mutta rikkakasvikuvaston kattavat kuvaukset kestävät aikaa
Myönnetään: rikkakasvisivujemme kuvat ovat 2000-luvun taitteesta, eivätkä ne yllä nykypuhelinten teräväpiirtotasolle. Sitäkin kattavampia ovat kuitenkin kuvaukset: kuvastosta löytyy poikkeuksellisen hyvät kuvaukset ja kuvia myös sellaisista kasvuasteista, joita ei ole helppo löytää muualta. Juuri siksi tämä rikkakasvikuvasto on edelleen yksi kotimaisen kasvinsuojelun perusteellisimmista rikkakasviopastuksista.
Asiantuntemusta vuodesta 1930
Viljelijän Berner on tarjonnut suomalaisille viljelijöille kasvinsuojeluratkaisuja pitkään: jo 1930-luvulla Berner toi ensimmäisenä Suomeen kasvinsuojeluaineita. Tämä kokemus näkyy niin tuotevalikoimassa kuin viljelijöille suunnatussa neuvonnassa ja asiantuntemuksessa.
Apua oman peltosi rikkahaasteisiin
Rikkakasvien koontisivu on hyvä lähtökohta tunnistamiseen. Tarvittaessa kannattaa kysyä apuja niin tunnistamiseen kuin täsmäratkaisun löytämiseen Viljelijän Bernerin asiakkuuspäälliköltä. Tunnemme rikat ja niiden tehokkaimmat torjuntaratkaisut.
Aloita rikkakasvien tunnistus tästä: https://viljelijanberner.fi/rikkakasvit/
-------------------------------
Usein kysytyt kysymykset pellon laidalla: Mikä on yleisin rikkakasvi suomalaisilla pelloilla?
Luonnonvarakeskuksen (Luke) vuosien 2020–2022 kevätviljapeltojen rikkakasviseurannan mukaan kylänurmikka on noussut Suomen yleisimmäksi rikkakasviksi: sitä esiintyi 48 prosentilla tavanomaisesti viljellyistä pelloista, ja sen yleisyys on kasvanut 15 prosenttiyksikköä edellisestä seurantajaksosta. Toiseksi yleisin on juolavehnä (32 %) ja kolmanneksi yleisin hukkakaura (18 %).
Mikä on paras aika rikkatorjunnalle?
Oikea ajoitus riippuu rikkakasvilajista, mutta nyrkkisääntö on selkeä: rikat torjutaan, kun ne ovat pieniä. Leveälehtiset rikkakasvit torjutaan parhaiten sirkka- ja 2-lehtiasteella, sillä rikkatorjunta-aineiden teho heikkenee selvästi rikkojen kasvaessa liian suuriksi. Viljoilla kevään rikkatorjunta tehdään tyypillisesti viljan 2-lehtivaiheesta korrenkasvun alkuun (BBCH 12–30). Monivuotiset kestorikat, kuten pelto-ohdake ja peltovalvatti torjutaan, kun ne ovat 10–20 cm korkeita: ohdake on herkimmillään 7–10 lehden ja valvatti 6–7 lehden vaiheessa. Syksy puolestaan on paras aika tuhota juolavehnä ja muut vaikeat rikat glyfosaatilla sängeltä.
Jaettu rikkatorjunta tuo lisätehoa
Yhden ruiskutuksen sijaan on monesti myös perusteltua harkita jaettua rikkatorjuntaa, jossa rikkakasvit torjutaan kahdella eri käsittelyllä, käyttäen valmisteiden pienimpiä käyttöohjeen mukaisia käyttömääriä. Resistenssiongelmien välttämiseksi ei ole koskaan suositeltavaa käyttää pienempiä käyttömääriä kuin käyttöohjeessa on suositeltu. Jaettu käsittely tuo useita etuja, tärkeimpänä tietenkin parempi teho eri aikaan itäneisiin rikkakasveihin. Ajokertoja ei ole tarpeen lisätä, kun jälkimmäinen rikkatorjunta yhdistetään samaan ruiskutukseen tautitorjunnan kanssa.