Läs på svenska

Helleaaltojen vaikutukset jäivät odotettua pienemmiksi

Kesän aikana viljamarkkinoita on saatu seurata hieman kaksijakoisissa tunnelmissa. Edellisessäkin katsauksessa pohdittiin kuivuutta ja konflikteja: molemmat ovat tavalla tai toisella olleet pinnalla ja osaltaan vaikuttaneet markkinoihin – erityisesti pörssihintojen osalta.

Euroopassa nähtiin useita helleaaltoja, joiden haitat viljasadoille jäivät kuitenkin ehkä odotettua pienemmiksi, sillä pääosin syysviljoja kylvävä Eurooppa oli monella alueella ehtinyt kriittisten vaiheiden ohi sadon kehityksen osalta. Suurimmat vaikutukset nähtäneenkin Euroopan maissisadon kohdalla, joka puidaan vasta myöhemmin. Rehukäytön kautta tämä luonnollisesti voi jossain määrin tukea vehnän hintoja.

Pörssihinnoissa poikkeuksellista vaihtelua

Erityisesti heinäkuun puolivälin jälkeen viljan – erityisesti vehnän – pörssihinnat ovat olleet suorastaan poikkeuksellisen volatiliteetin kourissa – päivästä toiseen on nähty voimakkaita muutoksia hinnoissa, kuitenkin niin, että keskimääräinen hintataso on tällä hetkellä selkeästi korkeampi kuin kesän alussa.
Hinnat kävivät jopa korkeimmalla tasolla sitten Venäjän ja Ukrainan välisen ”viljanvientisopimuksen” raukeamisen, mutta korkeimmasta hintapiikistä on tultu viime viikkoina reilut 10 euroa alaspäin.

Konflikti nostaa hintoja

Alla oleva tekoälykuva kertoo valitettavasti, mikä on pääasiallinen syy tähän viimeaikaiseen hintojen nousuun: Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti on ottanut aivan uusia kierroksia Mustallamerellä, kun molemmat osapuolet ovat alkaneet iskeä voimakkaasti niin satamiin kuin myös kauppalaivastoon.

Tämä tarkoittaa myös sitä, että tähän ”uuteen” hintatasoon on syytä suhtautua vähintäänkin varovaisesti.

Hurjaa liikehdintää vehnäpörsseissä

Satonäkymät jäivät sotatoimien varjoon

Edellisessä markkinakatsauksessa saatoimme suorastaan iloita, kun markkinat olivat liikkuneet pitkästä aikaa ns. perinteisistä ja aidoista syistä, eli lähinnä satonäkymien muutoksista. Tämä heitettiin loppukesän aikana taas romukoppaan.

EU:n pienempi kokonaissato (ja noin 10 miljoonaa tonnia edellisvuotta pienempi vehnäsato) oli ollut jo pitkään näköpiirissä. Satonäkymiin merkittävimmät muutokset ovat tulleet sittemmin lähinnä jo mainitun maissin myötä, johon kesän rankat helleaallot ehtivät vaikuttamaan vielä melko lailla.

Heinäkuun puolivälissä alettiin kuitenkin nähdä hurjia päiväkohtaisia nousuja vehnän pörssihinnoissa ja syyksi paljastui yksinkertaisesti kiihtynyt sotatoiminta Mustallamerellä.

Venäjän hyökkäyssodan alkuvaiheiden jälkeen kumpikaan osapuoli ei juurikaan ollut iskenyt kauppalaivastoon, eikä Venäjäkään ole enää jatkuvasti hyökännyt Ukrainan viljan vientisatamiin. Ukrainan kyvykkyyksien kasvaessa maa on kuitenkin saanut menestyksekkäästi iskettyä syvällekin Venäjälle ja osana tätä muutosta iskuja on kohdistettu nyt Venäjän tärkeisiin ja suurimpiin vientisatamiin sekä kauppalaivastoon, niin tankkereihin kuin kuivalastialuksiinkin. Venäjä on vastannut iskuihin kiihdyttämällä omia iskujaan Ukrainan satamiin ja aluksiin.

Mustanmeren viljanvienti lähes pysähdyksissä

Tämä on luonut tilanteen, jossa Venäjän ja Ukrainan viljanvienti on lähes pysähdyksissä Mustanmeren satamista. Venäjän suurimmat Mustanmeren satamat ovat tällä hetkellä toimintakyvyttömiä tai lähes toimintakyvyttömiä. Arviot korjausten kestosta vaihtelevat päivistä kuukausiin.

Ukraina saa vietyä pieniä määriä Tonavan kautta – tätä vaikeuttaa entisestään kuivuuden johdosta erittäin matalalla oleva vedenpinta. Venäjä on suunnannut vientiä Itämeren satamiin, mutta tämäkin on hidasta, tehotonta ja kallista, eikä pysty korvaamaan Mustanmeren volyymeja.

Tämä kaikki on luonut markkinoille erikoisen tilanteen: paikalliset, viljelijöille maksettavat hinnat ja vähät uudet ostotarjoukset laskevat, koska viljan kuljetuskustannukset ovat kasvaneet käsittämättömän suuriksi.

Se vilja, mikä saadaan kiertokautta kulkemaan maailmalle, kerää järkyttävän määrän lisäkuluja pidentyneiden kuljetusten takia. Suurin osa laivanvarustamoista ovat kieltäytyneet kokonaan menemästä alueen vientisatamiin ja ne, jotka uskaltautuvat, joutuvat maksamaan äärimmäisen korkeita vakuutuspreemioita tai ottamaan järkyttävän suuren riskin alustensa suhteen.

Näiden kahden maan kuukausittainen viljanvienti on useita miljoonia tonneja ja tämänhetkinen tilanne muodostaa alueelle suurta patoutumaa. Ironista onkin, että viljasato on sinänsä molemmissa maissa varsin onnistunut ja tavaraa riittäisi vientiin vähintäänkin normaaliin tapaan.

Markkinoiden reaktiot ovat voimakkaita

Tämä herättääkin kysymyksen: mitä tapahtuu, kun vilja jossain kohtaa alkaa jälleen liikkua normaalisti Venäjän ja Ukrainan vientisatamista?

Tästä nähtiin melko kouriintuntuva esimerkki, kun yhtenä iltapäivänä pörssihinnat putosivat yli 10 euroa tonnilta noin 20 sekunnissa (!). Selityksiä etsittiin ja pian tulikin uutinen vieläpä luotettavalta taholta (Reuters), että Ukraina olisi toimittanut Turkin kautta virallisen ehdotelman Venäjälle iskujen lopettamisesta kauppalaivastoon ja siviili-infraan.

Alle tunnin sisään hinnat alkoivat rauhoittua ja pian olivat palanneet lähes lähtötasolleen. Syy: uutinen oli noin viikon vanha, eikä ollut johtanut neuvotteluihin, saati minkäänlaiseen tilanteen rauhoittumiseen. Myöhemmin Venäjä on virallisestikin tyrmännyt tämän ehdotuksen. Mutta markkinoiden reaktio kertoo pelottavalla tavalla, kuinka ”heikoilla jäillä” hintataso saattaa olla.

Katsottaessa alla olevasta kuvaajasta Euronext -vehnäfutuurin viime viikkoja, nähdään heinäkuun puolivälin tienoilla selkeästi, milloin Mustanmeren iskut alkoivat voimakkaasti kiihtyä. Samoin nähdään edellä mainittu ”säikähdys”, kun hinnat olivat hetken vapaapudotuksessa.

Katsottaessa viimeistä paria viikkoa, kuvaajakin näyttää, että vaikka keskimääräinen hinta ei olekaan radikaalisti muuttunut, on päiväkohtainen heilunta ollut suurta – yhden päivän sisällä on nähty aivan poikkeuksellisen suuria hintavaihteluita (6–10 euroa tonnilta).

Kuten tavallista, muut vientimaat paikkaavat tällä hetkellä Mustanmeren väliaikaista toimitushaastetta, ja yrittävät parhaansa mukaan hyötyä kohonneista hinnoista, samalla tiedostaen, että tilanne saattaa olla pian taas varsin toisenlainen.

Käteispreemiot ovat pitkään pysyneet vientimarkkinoilla varsin vakaina, mutta tilanteen edelleen pitkittyessä viimeisimmät suuret vehnän tarjouskilpailut ovat toteutuneet aiempaa korkeammilla hintatasoilla – osittaen johtuen myös USA:n ja Iranin pattitilanteesta, joka on jälleen alkanut nostaa öljyn ja sitä kautta polttoaineiden hintoja, kun toiveet nopeasta rauhasta ovat hiipumassa.

Vehnän vientimarkkina Euroopassa vakaa, ohran hintataso palannut normaaliuomiinsa

Vehnän vienti vetää kohtalaisesti

EU:n vehnän vienti vetää kohtalaisesti. Kun voidaan todeta, että vehnän riittävyys ei pienemmästä sadosta huolimatta muodostu ongelmaksi Euroopassa, kääntyvät katseet laatuihin.

Tänä vuonna näyttää siltä, että keskimäärin laadut tuntuvat riittävän vientiin varsin hyvin ja erityisesti valkuaistasot erityisesti Baltiassa ovat varsin hyvällä tasolla.

Laatujen väliset hintaerot ovat pieniä

Tämä muodostaa tilanteen, jossa korkeampien laatujen vehnistä maksettava lisäpreemio on melko pieni verrattuna esim. viime vuoteen ja sitä erityisesti edelliseen, jolloin perusvientilaadun (12,5 % valkuainen) päälle sai jopa yli 30 euroa lisähintaa, jos pystyi takaamaan minimi 14 % valkuaistason. Tällä hetkellä vastaava lisähinta ei ole edes puolta siitä.

Matalammilla laaduilla hintaerot ovat varsin pienet ja viime aikoina suurin kysyntä on kohdistunut jopa rehulaatuiselle vehnälle, jonka hinta suhteessa myllylaatuun on ollut hetkittäin varsin kohtuullinen.

Näkymä Suomesta lieneekin se, että korkealaatuinen vehnä ohjautuu pitkälti kotimaan tarpeisiin, eikä sitä saada riittäviä määriä kerättyä satamiin näillä hintasuhteilla.

Sen sijaan matalampia laatuja varmasti pystyttäisiin viemään, mutta hintataso jää tällä hetkellä lähelle rehuvehnän tasoa ja osa varmasti myös kaupataan vientiin rehuvehnänä, ainakin, jos ei pystytä keräämään riittävän suuria myyntieriä varsinaisille matalamman valkuaisen (min. 11,5 %) vientimarkkinoille (min. 25000 tonnia).

Rehuohran hintataso normalisoituu

Viime vuonna vientimarkkina oli erityisen suotuisa rehuohralle, joskaan Suomesta sitä ei vientiin riittänyt. Hinnat olivat välillä jopa peruslaatuisen myllyvehnän tasolla ja ylikin.

Tänä vuonna ollaan palailemassa ns. normaalille tasolle, eli hintatasot esim. Baltiassa ovat melko reippaasti rehuvehnää alempana. Kotimaan satonäkymillä vienti ei liene mahdollista tänäkään vuonna, kun hiljakseen viime vuodet laskenut kokonaistuotanto lähestyy kotimaan kulutusta.

Kaura: globaali sato pienenemässä, vientikaupat tehty jo kauas tulevaisuuteen

Edellisvuoden sato toi puskuria

Kaura markkinatilanne on pysynyt varsin vakaana maailman myllerryksistä huolimatta. Edellisvuoden hyvä sato toi puskuria ympäri Eurooppaa.

Erityisesti Saksassa poikkeuksellisen onnistunut oma sato vähensi tuontitarvetta, mikä näkyi vaisumpana vientikysyntänä Suomenkin kauralle. Kun samaan aikaan sadot onnistuivat muuallakin melko hyvin sekä määrän että laadun osalta, ei ostajilla ollut missään kohtaa satokautta vaikeuksia ostaa raaka-ainettaan kilpailukykyiseen hintaan.

Vientikysyntä on siirtynyt jo ensi vuoteen

Suomen viennin osalta kärsimme osittain myös viljan myöhäisestä markkinoille tulosta, eli kun vientiin olisi voitu myydä, vilja ei liikkunut maatiloilta kovinkaan reippaasti ja kauraa ostettiin muista vientimaista.

Tämän myötä uudelle satokaudelle lienee nähtävissä kohtalainen puskuri vanhojen varastojen myötä ja pientä huolta varastotilojen riittävyydestä on ilmassa.

Muistutettakoon jälleen, että tässä kohden vuotta – kun meillä monin paikoin vasta aloitellaan puinteja - vientikysyntä on siirtynyt jo pitkälle ensi vuoteen ja syksyn vientilaivat myyty jo kuukausia sitten. Nyt kauppoja tehdään pääosin ensi keväälle ja kesälle. Vientimarkkina ei tapaa odottaa ja etenee yleensä kuukausia nykyhetken edellä.

Globaalit satonäkymät heikkenevät

Vanhan satokauden puskurit tasoittavat kysynnän ja tarjonnan suhdetta ja sitä kautta hintoja, vaikka esim. Iso-Britannian sato näyttäisi jäävän melko pieneksi ja myös laadultaan heikoksi. Viime vuosina britit ovat kuitenkin pystyneet viemään reilut 100 000 tonnia myllylaatuista kauraa pääosin Euroopan markkinoille.

Ruotsissa kokonaissato on jäämässä viime vuoden huippulukemista, mutta lasku näyttäisi iskeneen eniten syysviljoihin.

Globaalilla tasolla Kanadan kaurasato on jäämässä merkittävästi edellisvuodesta, mutta sielläkin suuret puskurivarastot ovat pitäneet markkinahintoja kurissa. Pienempää satoa odotettaneen niin ikään Australiassa, mutta siellä puinteihin on vielä pitkä aika.

Öljykasvien vahva veto jatkuu

Rapsin kysyntä- ja tarjontatilanne on tiukka

Öljykasvien pörssihinnat (ja myös kotimaan noteeraukset) ovat jonkinlaisesta heilunnasta huolimatta jatkuvasti pysyneet erittäin korkealla tasolla.

EU:n rapsisatoennuste oli alkujaan ehkä liiankin optimistinen ja näyttää siltä, että perinteisesti EU:n alueelle joudutaan tuomaan vähintään 5-6 miljoonaa tonnia. Kun Ukrainan sadon saatavuus on heikentynyt (ja sato pienempi), on tuonnissakin vähemmän vaihtoehtoja (Kanada, Australia).

Kysyntä- ja tarjontatilanne on kohtalaisen tiukka ja esim. Baltiassa tuntuu olevan haastetta saada satoa riittävästi liikkeelle - kun puintiruuhkien myynnit on tehty jää moni toiveikkaana odottelemaan, nousevatko hinnat edelleen.

Soijapavut ja raakaöljy tukevat hintoja

Soijapapujen hinta on osaltaan tukenut rapsin vahvaa kulkua, etenkin, kun Kiina tiettävästi pitkästä aikaa osti USA:lta useita soijapapulasteja (kauppa on ollut pysähdyksissä pitkään, vaikka USA:n mukaan aiemmin oli sovittu lähivuosille miljoonien ja taas miljoonien tonnien vuosittaisesta viennistä).

Jonkinlaista tukea rapsin hinnoille saadaan luonnollisesti myös polttoaineiden hintojen kautta ja nyt raakaöljyn ollessa jälleen nousussa, on öljykasvien hintanäkymä edelleen varmastikin kohtuullisen vahva.

Suomessa puintikausi kiihtyy

Suomessa ollaan paikoin jo keskellä kiihkeintä puintikautta. Pienemmät pinta-alat ovat jälleen tosiasia, mutta toisaalta kasvuolosuhteet ovat monin paikoin olleet varsin kelvollisia, joten sato-odotukset ovat varmasti paremmat kuin synkimmät ennustukset alkuvuodesta antoivat odottaa.

Suuren kiinnostuksen kohteena on varmasti juuri nyt vehnän laatu – ja toivelistan kärjessä luonnollisesti se, että hometoksiineja ei esiintyisi lainkaan!

Värmeböljornas effekter blev mindre än väntat

Under sommaren har spannmålsmarknaden följts med något tudelade känslor. Även i den föregående översikten diskuterades torka och konflikter: båda har på ett eller annat sätt varit aktuella och påverkat marknaden, särskilt börspriserna.

Europa drabbades av flera värmeböljor, men deras negativa effekter på spannmålsskördarna blev kanske mindre än väntat. I Europa, där man huvudsakligen odlar höstsäd, hade grödorna i många områden redan passerat de kritiska utvecklingsstadierna. De största effekterna väntas därför synas i Europas majsskörd, som tröskas först senare. Genom användningen som foder kan detta naturligtvis i viss mån stödja vetepriserna.

Exceptionella svängningar i börspriserna

Särskilt efter mitten av juli har börspriserna på spannmål, i synnerhet vete, präglats av en exceptionell volatilitet. Från dag till dag har kraftiga prisförändringar noterats, men den genomsnittliga prisnivån är för närvarande klart högre än i början av sommaren.

Priserna steg till och med till den högsta nivån sedan det så kallade spannmålsavtalet mellan Ryssland och Ukraina upphörde, men under de senaste veckorna har priserna sjunkit med drygt 10 euro från den högsta pristoppen.

Konflikten driver upp priserna

AI-bilden nedan visar tyvärr den främsta orsaken till den senaste tidens prisuppgång: konflikten mellan Ryssland och Ukraina har trappats upp på ett helt nytt sätt i Svarta havet, då båda parterna har börjat genomföra omfattande attacker mot såväl hamnar som handelsfartyg.

Det innebär också att det finns anledning att förhålla sig åtminstone försiktigt till denna ”nya” prisnivå.

Kraftiga rörelser på vetebörserna

Skördeutsikterna hamnade i skuggan av krigshandlingarna

I den föregående marknadsöversikten kunde vi nästan glädjas åt att marknaden för första gången på länge hade rört sig av så kallade traditionella och genuina orsaker, det vill säga främst förändringar i skördeutsikterna. Under sensommaren förkastades återigen detta.

EU:s mindre totalskörd, och en veteskörd som är cirka 10 miljoner ton mindre än föregående år, hade redan länge kunnat förutses. De mest betydande förändringarna i skördeutsikterna har sedan dess främst gällt den redan nämnda majsen, som sommarens kraftiga värmeböljor fortfarande hann påverka ganska mycket.

I mitten av juli började man dock se kraftiga dagliga uppgångar i vetets börspriser. Orsaken visade sig helt enkelt vara de intensifierade krigshandlingarna i Svarta havet.

Efter den inledande fasen av Rysslands anfallskrig hade ingendera parten i någon större omfattning angripit handelsfartyg, och inte heller Ryssland hade längre kontinuerligt attackerat Ukrainas exporthamnar för spannmål. I takt med att Ukrainas kapacitet har ökat har landet dock lyckats genomföra attacker långt inne i Ryssland. Som en del av denna förändring har attacker nu riktats mot Rysslands viktigaste och största exporthamnar samt mot handelsflottan, både tankfartyg och torrlastfartyg. Ryssland har svarat genom att intensifiera sina attacker mot Ukrainas hamnar och fartyg.

Spannmålsexporten via Svarta havet har nästan stannat

Detta har lett till en situation där Rysslands och Ukrainas spannmålsexport från hamnarna vid Svarta havet nästan har stannat. Rysslands största hamnar vid Svarta havet är för närvarande obrukbara eller nästan obrukbara. Uppskattningarna av hur länge reparationerna kommer att ta varierar från dagar till månader.

Ukraina kan exportera små mängder via Donau, men detta försvåras ytterligare av det mycket låga vattenståndet till följd av torkan. Ryssland har styrt exporten till hamnar vid Östersjön, men även detta är långsamt, ineffektivt och dyrt och kan inte ersätta volymerna via Svarta havet.

Allt detta har skapat en ovanlig situation på marknaden: de lokala priserna till lantbrukarna och de få nya köpanbuden sjunker, eftersom transportkostnaderna för spannmål har blivit ofattbart höga.

Den spannmål som kan transporteras till världsmarknaden via omvägar samlar på sig enorma merkostnader till följd av de längre transportsträckorna. De flesta rederier har helt vägrat att trafikera områdets exporthamnar. De som vågar sig dit tvingas betala extremt höga försäkringspremier eller ta en enorm risk med sina fartyg.

Dessa två länders månatliga spannmålsexport uppgår till flera miljoner ton, och den nuvarande situationen skapar en stor anhopning av spannmål i området. Det ironiska är att spannmålsskörden i sig har varit relativt lyckad i båda länderna och att det skulle finnas tillräckligt med varor för export åtminstone i normal omfattning.

Marknadens reaktioner är kraftiga

Detta väcker frågan: vad händer när spannmålen någon gång börjar röra sig normalt igen från Rysslands och Ukrainas exporthamnar?

Ett ganska påtagligt exempel på detta sågs när börspriserna en eftermiddag föll med över 10 euro per ton på cirka 20 sekunder (!). Man började söka efter förklaringar, och snart kom nyheten, dessutom från en tillförlitlig källa (Reuters), att Ukraina via Turkiet skulle ha lämnat ett officiellt förslag till Ryssland om att upphöra med attackerna mot handelsfartyg och civil infrastruktur.

Inom en timme började priserna stabiliseras och återvände snart nästan till utgångsnivån. Orsaken var att nyheten var omkring en vecka gammal och inte hade lett till förhandlingar eller till någon form av nedtrappning av situationen. Senare har Ryssland även officiellt avvisat förslaget. Marknadens reaktion visar dock på ett oroväckande sätt hur bräcklig prisnivån kan befinna sig på.

När man studerar diagrammet nedan över Euronext-vetefuturernas utveckling under de senaste veckorna syns det tydligt kring mitten av juli när attackerna i Svarta havet började intensifieras kraftigt. På samma sätt syns den ovan nämnda ”skrämselhickan”, då priserna en kort stund befann sig i fritt fall.

När man ser på de senaste veckorna visar diagrammet också att även om det genomsnittliga priset inte har förändrats radikalt har de dagliga svängningarna varit stora. Inom en och samma dag har exceptionellt stora prisvariationer på 6–10 euro per ton noterats.

Som vanligt kompenserar andra exportländer för närvarande för de tillfälliga leveransproblemen i Svarta havet. De försöker dra största möjliga nytta av de högre priserna, samtidigt som de är medvetna om att situationen snart kan se helt annorlunda ut.

Kontantpremierna har länge varit relativt stabila på exportmarknaden, men i takt med att situationen drar ut på tiden har de senaste stora anbudsförfarandena för vete genomförts på högre prisnivåer än tidigare. Detta beror delvis också på dödläget mellan USA och Iran, som återigen har börjat höja priserna på olja och därmed bränsle, när förhoppningarna om en snabb fred håller på att avta.

Europas exportmarknad för vete är stabil, kornpriset har återgått till normala nivåer

Veteexporten löper relativt väl

EU:s veteexport löper relativt väl. Eftersom tillgången på vete trots den mindre skörden inte väntas bli ett problem i Europa riktas uppmärksamheten mot kvaliteten.

I år ser kvaliteten i genomsnitt ut att vara tillräckligt god för export, och särskilt proteinhalterna i Baltikum ligger på en relativt bra nivå.

Prisskillnaderna mellan kvalitetsklasserna är små

Detta skapar en situation där tilläggspremien för vete av högre kvalitet är relativt liten jämfört med exempelvis förra året och särskilt året dessförinnan. Då kunde man få ett pristillägg på över 30 euro utöver priset för den grundläggande exportkvaliteten, med 12,5 procent protein, om man kunde garantera en proteinhalt på minst 14 procent. För närvarande är motsvarande pristillägg inte ens hälften så stort.

För de lägre kvalitetsklasserna är prisskillnaderna relativt små. På senare tid har den största efterfrågan till och med riktats mot vete av foderkvalitet, vars pris i förhållande till kvarnkvalitet tidvis har varit ganska rimligt.

Utsikterna för Finland är sannolikt att vete av hög kvalitet till stor del går till den inhemska marknadens behov. Med de nuvarande prisförhållandena går det inte att samla tillräckliga mängder i hamnarna.

De lägre kvalitetsklasserna skulle däremot säkert kunna exporteras, men prisnivån ligger för närvarande nära priset på fodervete. En del kommer sannolikt också att säljas för export som fodervete, åtminstone om man inte kan samla tillräckligt stora partier för de egentliga exportmarknaderna för vete med lägre proteinhalt, minst 11,5 procent och minst 25 000 ton.

Priset på foderkorn normaliseras

Förra året var exportmarknaden särskilt gynnsam för foderkorn, även om det inte fanns tillräckligt med korn i Finland för export. Priserna låg tidvis på samma nivå som, eller till och med över, priset på kvarnvete av grundläggande kvalitet.

I år håller priserna på att återgå till en så kallad normal nivå. Prisnivåerna i exempelvis Baltikum ligger tydligt under priset på fodervete. Med de inhemska skördeutsikterna är export sannolikt inte möjlig i år heller, eftersom den totala produktionen, som långsamt har minskat under de senaste åren, närmar sig den inhemska konsumtionen.

Havre: den globala skörden minskar, exportaffärerna har redan gjorts långt in i framtiden

Föregående års skörd skapade en buffert

Marknadsläget för havre har varit relativt stabilt trots oron i världen. Föregående års goda skörd skapade buffertar runt om i Europa.

I synnerhet i Tyskland minskade en exceptionellt lyckad inhemsk skörd importbehovet, vilket syntes som en svagare exportefterfrågan även på finländsk havre. När skördarna samtidigt lyckades relativt väl även på andra håll, både vad gäller mängd och kvalitet, hade köparna inte under någon del av skördeåret svårt att köpa råvara till ett konkurrenskraftigt pris.

Exportefterfrågan har redan flyttats till nästa år

När det gäller Finlands export påverkades vi delvis också av att spannmålen kom ut på marknaden sent. När det hade varit möjligt att sälja till export rörde sig spannmålen inte särskilt snabbt från gårdarna, och havre köptes i stället från andra exportländer.

Inför den nya skördeperioden finns det därför sannolikt en relativt stor buffert i form av gamla lager. Samtidigt finns en viss oro för om lagringsutrymmena kommer att räcka till.

Det är återigen värt att påminna om att exportefterfrågan vid denna tidpunkt på året, när tröskningen på många håll hos oss först håller på att börja, redan har flyttats långt in på nästa år. Höstens exportfartyg såldes redan för flera månader sedan. Nu görs affärer främst för nästa vår och sommar. Exportmarknaden väntar inte, utan ligger i allmänhet flera månader före nuläget.

De globala skördeutsikterna försvagas

Buffertarna från den förra skördeperioden balanserar förhållandet mellan efterfrågan och utbud och därmed också priserna, även om exempelvis Storbritanniens skörd ser ut att bli relativt liten och dessutom av svag kvalitet. Under de senaste åren har britterna dock kunnat exportera drygt 100 000 ton havre av kvarnkvalitet, främst till den europeiska marknaden.

I Sverige kommer totalskörden att bli mindre än förra årets toppnivåer, men minskningen verkar främst ha drabbat höstspannmålen.

På global nivå ser Kanadas havreskörd ut att bli betydligt mindre än föregående år, men även där har de stora buffertlagren hållit marknadspriserna under kontroll. En mindre skörd väntas även i Australien, men där är det fortfarande långt kvar till tröskningen.

Den starka utvecklingen för oljeväxter fortsätter

Utbuds- och efterfrågeläget för raps är stramt

Börspriserna på oljeväxter, liksom de inhemska noteringarna, har trots vissa svängningar kontinuerligt legat på en mycket hög nivå.

EU:s prognos för rapsskörden var kanske alltför optimistisk från början. Det ser ut som att EU-området, såsom traditionellt, kommer att behöva importera minst 5–6 miljoner ton. När tillgången på den ukrainska skörden har försämrats, samtidigt som skörden är mindre, finns det färre importalternativ, såsom Kanada och Australien.

Förhållandet mellan utbud och efterfrågan är relativt stramt. I exempelvis Baltikum verkar det vara svårt att få ut tillräckligt mycket av skörden på marknaden. När försäljningen under den mest intensiva tröskningsperioden är genomförd blir många kvar och väntar hoppfullt på om priserna ska fortsätta stiga.

Sojabönor och råolja stöder priserna

Priset på sojabönor har för sin del stött den starka utvecklingen för raps, särskilt eftersom Kina enligt uppgift för första gången på länge köpte flera partier sojabönor från USA. Handeln har länge stått stilla, trots att man enligt USA tidigare hade kommit överens om en årlig export på många miljoner ton under de kommande åren.

Rapspriserna får naturligtvis också ett visst stöd av bränslepriserna. När råoljepriset nu återigen stiger ser prisutsikterna för oljeväxter fortfarande relativt starka ut.

Tröskningssäsongen intensifieras i Finland

I delar av Finland befinner man sig redan mitt i den mest intensiva tröskningsperioden. De mindre odlingsarealerna är återigen ett faktum, men samtidigt har odlingsförhållandena på många håll varit relativt gynnsamma. Skördeförväntningarna är därför säkerligen bättre än de mörkaste prognoserna i början av året gav anledning att vänta sig.

Just nu riktas ett stort intresse säkerligen mot vetets kvalitet. Högst upp på önskelistan står naturligtvis att inga mögeltoxiner ska förekomma alls!