Maailmankirjat pahemman kerran sekaisin
Tilanne vilja- ja öljykasvimarkkinoilla – samoin kuin käytännössä kaikilla muillakin raaka-ainemarkkinoilla - on ollut aivan poikkeuksellinen. Juuri ne asiat, mitkä edellisen markkinakatsauksen aikoihin roikkuivat ilmassa, ovat nyt valitettavasti todellisuutta. Iranin tilanne on luonnollisesti kaikkien huulilla ja lienee tullut selväksi, että kyseessä ei ollutkaan nopea operaatio vaan hankala ja odotettua laajempi alueellinen kriisi. Hyödykkeiden pörssihinnat ovat nousseet voimakkaasti, mutta myös romahduksia on nähty, kun sijoittajat panikoivat ja reagoivat päivittäin uusiin tapahtumiin. Samaan aikaan fyysinen kaupankäynti viljamarkkinoilla on lähes pysähtynyt, kun tilanne muuttuu lähes päivittäin, eikä uusia, selkeitä hintatasoja tahdo löytyä. Pörssihintojen nousu ei ole käytännössä tarttunut viljan hintoihin maailmanmarkkinoilla, eli pörssihintojen noustessa preemio eli basis on vastaavasti joustanut alaspäin ja näin ollen käteishinnat ovat käytännössä lähes ennallaan. Tähän syynä yksinkertaisesti jo tutuksi tullut fakta, että globaali viljatase on varsin terveellä pohjalla, eikä viljan riittävyydestä ole toistaiseksi minkäänlaista huolta. Lieveilmiöinä toki laivarahdit ovat nousussa ja epävarmuudet kuljetuksissa lisääntymään päin. Pidemmällä aikavälillä huolta aiheuttaakin sitten kaikki energiasta lannoitteisiin, mutta näiden vaikutukset vilja- ja öljykasvimarkkinoihin tulisivat pahimmassakin tapauksessa vasta viiveellä, todennäköisesti enemmän satokaudelle 2027/28, edellyttäen, että tuleva satokausi ei tuota suuria epäonnistumisia ja viljataseet pysyvät edelleen vahvoina.
Vehnän pörssihinnat erkaantuvat käteishinnoista
Vehnän vientikauppa on erittäin hiljaista. Esim. Baltiasta ja Mustanmeren alueelta laivataan vehnää / viljaa toki jatkuvasti, mutta nämä ovat lähinnä jo aikaa sitten tehtyjen kauppojen toimituksia. Ostajat ovat erittäin varovaisia solmimaan uusia kauppoja, ellei ole aivan pakko. Kevät alkaa olla jo pitkällä ja monet ovat kattaneet tarpeensa jo pitkälle kesään asti, jolloin ollaankin jo Etelä-Euroopan ja Mustanmeren puintikaudella ja seuraava sato sylissä.
Tällä hetkellä on erittäin hankala seurata markkinaa vain pörssikehityksen perusteella. Historiallisesti vehnän pörssihinta on korreloinut erittäin vahvasti raakaöljyn hinnan kanssa aina, kun hintamuutokset ovat olleet öljyssä suuria ja nopeita. Näin tälläkin kertaa. On kuitenkin muistettava, että kyse on viime kädessä pörssihinnoista, eikä fyysisistä barreleista tai vehnätonneista, jotka liikkuvat paikasta toiseen. Tällaisissa tilanteissa sijoittajien rahan liikkeet määrittävät pörssihintoja normaaliakin voimakkaammin, mikä usein johtaa pörssi- ja käteishintojen eriytymiseen. Esimerkkinä: muutaman viikon aikana vehnän Euronext -noteeraus on noussut yhteensä n. 15 euroa tonnilta, mutta tämä ei tarkoita, että vientikauppoja tehdään 15 euroa korkeammilla hintatasoilla. Vientikaupoissa peruslaatuisen vehnän preemiot ovat pudonneet reilusti yli 10 euroa tonnilta, ja ovat esim. Baltiasta tällä hetkellä jo jopa negatiivisia mikä tarkoittaa, että toteutuneet kauppahinnat ovat samalla aikavälillä nousseet parhaimmillaankin vain muutamalla eurolla.
Spekulatiiviset sijoittajat ovat korjailleet positioitaan Euronext- vehnässä radikaalisti, ja ovat nyt ensimmäistä kertaa vuosiin ”pitkänä”, eli vielä muutama kuukausi sitten nähty ennätyssuuri lyhyt positio on ostettu kokonaan takaisin sen jälkeen, kun riski hintojen nousulle alkoi kasvaa. Tämä ilmiö perinteisesti ruokkii itse itseään, mikä jyrkentää pörssihintojen liikkeitä.
Joka tapauksessa koko alkuvuoden 190 euron molemmin puolin liikkunut toukokuun vehnäfutuuri on tätä kirjoitettaessa laskenut viime päivien kovimmista noteerauksistaan viitisen euroa 204–205 euron tasolle.
Ensi syksyn hintanoteerauksia ajatellen joulukuun vehnäfutuuri kävi jo 223 euron tasolla ja on tällä viikolla liikkunut 216-217 euron tuntumassa.
Kuvat: Euronext -vehnäfutuurien (toukokuu -26 ja joulukuu -26) viimeaikainen kehitys
Rehuvehnän vienti vetänyt edelleen, mutta kaupankäynti hiljenemässä
Myllyvehnän vienti Suomesta on ollut tänä(kin) vuonna melko haastavaa, kun kansainvälinen hintataso ei yksinkertaisesti ole ollut riittävä verrattuna kotimaan hintoihin. Kyllästymiseen asti on puhuttu ennätyssuuresta globaalista vehnäsadosta, mikä on pitänyt kattoa hintatasolle. Missään päin maailmaa ei ole ollut varsinaisesti pulaa vehnästä, ja suuret toimittajamaat ovat tarjonneet toinen toistaan kilpailukykyisemmillä hinnoilla miljoonia ja taas miljoonia tonneja maailmanmarkkinoille. Lähi-Idän kriisin vaikutukset lyhyen ajan tarjontaan ovat olemattomat, koska kyseessä on viljaa tuova alue.
Pieni mahdollisuus vientiin on edelleen olemassa myös Suomesta, mutta tavaraa on saatava kerättyä satamaan vähintään 25–30 000 tonnin verran. Toiveissa olisi luonnollisesti saada vehnää liikkeelle ennen seuraavaa puintikautta, varsinkin, kun tiedämme kotimaisen varastokapasiteetin olevan erittäin suurilta osin jo käytössä.
Rehuvehnän vientihinnat ovat pitkään olleet poikkeuksellisen hyvät suhteessa myllyvehnään, mutta nyt kysyntä näyttää olevan jo rauhoittumaan päin ja uudet hintanoteeraukset ovat selkeästi edellisiä alempia. Iranin kriisi näkyy tässä varsin selkeästi, kun öljyn hinnan vaikutukset heijastuvat polttoöljyn kautta merirahteihin, joiden hinnat ovat nousseet voimakkaasti. Tämä näkyy myös rehuvehnän (ja rehuohran) kaupankäynnin vilkkaudessa ja samalla vientihinnoissa – kauppa hiljenee ja ostajien tarjoukset heikkenevät päivä päivältä.
Kauran vientihinnat immuuneja pörssin heittelylle
Kaurakaupasta on varsin vähän uutta raportoitavaa. Tarjonta on ollut runsasta ja kaupat solmittu viennissä pitkälle tulevaisuuteen. Viimeisimpiä vientikauppoja on tehty loppuvuodelle 2026 ja alkuvuodelle 2027. Ostajat eivät ole halukkaita maksamaan kovia hintoja tai tekemään aktiivisesti lisäkauppaa, koska varastoissa on yhä reilusti kauraa (muuallakin kuin Suomessa). Vientihinnat ovat pysyneet jokseenkin ennallaan, eikä merkittäviä nousupaineita ole lyhyellä tähtäimellä näkyvissä, ellei sitten tärkeimmillä tuotantoalueilla tule suuria satotappioita tai vakavia laatuongelmia.
Öljykasvien hinnat pysytelleet vahvalla tasolla
Jo ennen Iranin viimeaikaisia tapahtumia öljykasvien, erityisesti Euronext -rapsifutuurien hinnat ovat olleet jälleen noususuunnassa. Kevään hintoja on tukenut vahvahko kysyntä ja ennen kaikkea ohut tarjonta Baltiasta ja EU:n alueelta, samalla kun tuontimäärät ovat laahanneet jäljessä odotetusta.
Myös syksyn hinnat ovat vahvistuneet ja voimakkaasta heilunnasta huolimatta pysytelleet jopa lähellä 500 euron rajapyykkiä. Iranin sodan alettua hinnat kävivät hetkellisesti jopa tätä korkeammalla. Joka tapauksessa verrattaessa viljan hintaan, öljykasvit näyttäytyvät edelleen varsin vahvana vaihtoehtona.
USA:n ja Kiinan välillä sovitut viimeisimmät vientikiintiöt alkavat olla jälleen historiaa ja Trumpin ja Xi:n maalis-huhtikuiseen tapaamiseen oli markkinoilla ladattu paljon odotuksia. Toiveena oli, että tapaamisen myötä saataisiin sovittua vielä lisää kauppaa kuluvalle satokaudelle. Markkinat näyttivätkin rumimman ja arvaamattomimman puolensa jälleen, kun pari päivää sitten Trump ilmoitti lykkäävänsä Kiinan-matkaansa. Seuraus: Iranin tapahtumien ja raakaöljyn hinnan mukana nousseet soijapapufutuurit romahtivat ns. ”limit down” yhdessä illassa, eli hinta laski maksimaalisesti niiden rajoitusten puitteissa, mitä se voi yhden kaupankäyntisession aikana liikkua (ks. kuva alempana).
Kuvat: Euronext -rapsifutuurin (toukokuu -26) ja Chicagon soijapapufutuurin (toukokuu -26) viimeaikainen kehitys
Ennakoitavuus poikkeuksellisen vaikeaa
Äkkiä katsottuna paljon näyttäisi kiteytyvän tällä hetkellä Iranin kriisin kehityskulkuihin ja kestoon. Viljan hintoihin vaikutukset tulevat ”parhaassakin” tapauksessa pidemmällä viiveellä, ja toisaalta kriisin päätyttyä on mahdollista, että tilanne normalisoituu nopeastikin. Joka tapauksessa pörssihintojen voimakas eriytyminen käteishinnoista sekoittaa ja vaikeuttaa markkinoiden seurantaa ja ymmärtämistä melko voimakkaasti. Puhuttaessa maatalousmarkkinoista ei luonnollisesti sovi unohtaa varsinaisia perusasioita kuten sitä, että kasvukausi on suuressa osassa Eurooppaa ja Mustanmeren alueella sujunut hyvin, eikä suuria haasteita ole toistaiseksi näköpiirissä. Paljon ehtii toki vielä tapahtua satonäkymienkin osalta – ja meillä luonnollisesti kevätkylvötkin ovat vasta edessäpäin.
Världen är rejält upp och ner
Situationen på spannmåls- och oljeväxtmarknaderna – precis som på i stort sett alla andra råvarumarknader – har varit helt exceptionell. Just de saker som hängde i luften vid tiden för den förra marknadsöversikten är nu tyvärr verklighet. Situationen i Iran är naturligtvis på allas läppar, och det torde stå klart att det inte rörde sig om en snabb insats, utan om en besvärlig och mer omfattande regional kris än väntat. Råvarornas börspriser har stigit kraftigt, men vi har också sett kraftiga prisfall när investerare får panik och reagerar på nya händelser varje dag.
Samtidigt har den fysiska handeln på spannmålsmarknaden nästan avstannat helt, eftersom situationen förändras i princip dagligen och det är svårt att hitta nya, tydliga prisnivåer. Börsprisernas uppgång har i praktiken inte smittat av sig på spannmålspriserna på världsmarknaden. Det innebär att när börspriserna stiger har premien, det vill säga basis, i motsvarande grad justerats nedåt, vilket gör att de fysiska priserna (spotpriserna) i praktiken är i det närmaste oförändrade.
Den enkla anledningen till detta är det numera välkända faktumet att den globala spannmålsbalansen står på en ganska stabil grund, och än så länge finns det ingen som helst oro för att spannmålen inte ska räcka till. Som bieffekter är dock sjöfrakterna på uppgång och osäkerheten kring transporterna ökar.
På längre sikt är det allt från energi till gödselmedel som skapar oro, men effekterna av dessa på spannmåls- och oljeväxtmarknaderna skulle även i värsta fall komma med en fördröjning. Troligtvis påverkas i så fall skördesäsongen 2027/28 mer, förutsatt att den kommande skördesäsongen inte drabbas av några större misslyckanden och att spannmålsbalanserna tills vidare förblir starka.
Vetets börspriser frikopplas från spotpriserna
Veteexporten är mycket lugn. Det skeppas visserligen ständigt vete och spannmål från exempelvis Baltikum och Svartahavsregionen, men detta rör sig främst om leveranser för affärer som gjordes för länge sedan. Köparna är mycket försiktiga med att ingå nya affärer om det inte är absolut nödvändigt. Våren har redan kommit långt och många har täckt sina behov en bra bit in på sommaren. Då är vi redan inne i skördeperioden i Sydeuropa och Svartahavsregionen och har nästa skörd på antågande.
För närvarande är det mycket svårt att följa marknaden enbart utifrån börsutvecklingen. Historiskt sett har vetets börspris korrelerat mycket starkt med råoljepriset varje gång prisförändringarna på olja har varit stora och snabba. Så är det även den här gången. Man måste dock komma ihåg att det i slutändan handlar om börspriser, och inte om fysiska oljefat eller vete som flyttas från en plats till en annan. I sådana situationer styr investerarnas penningflöden börspriserna ännu starkare än normalt, vilket ofta leder till att börs- och spotpriserna går skilda vägar. Som ett exempel: under några veckor har Euronext-noteringen för vete stigit med totalt cirka 15 euro per ton, men detta betyder inte att exportaffärer görs till 15 euro högre prisnivåer. I exportaffärer har premierna för vete av baskvalitet sjunkit med drygt 10 euro per ton och är till exempel från Baltikum för närvarande till och med negativa. Detta innebär att de realiserade handelspriserna under samma tidsperiod i bästa fall bara har stigit med några få euro.
Spekulativa investerare har korrigerat sina positioner i Euronext-vete radikalt och ligger nu för första gången på flera år "långa". Det vill säga den rekordstora korta positionen som vi såg för bara några månader sedan har köpts tillbaka helt sedan risken för prisuppgångar började öka. Detta fenomen föder traditionellt sig självt, vilket gör börsprisernas rörelser ännu brantare.
I vilket fall som helst har majfuturen för vete, som under hela början av året rörde sig kring 190 euro, i skrivande stund sjunkit med ungefär fem euro från de senaste dagarnas högsta noteringar ner till en nivå på 204–205 euro.
Med tanke på nästa hösts prisnoteringar nådde decemberfuturen för vete redan en nivå på 223 euro och har under denna vecka rört sig i närheten av 216–217 euro.
Bilder: Den senaste utvecklingen av Euronext-vetefuturerna (maj -26 och december -26)
Foderveteexporten har fortsatt dra, men handeln dämpas
Exporten av kvarnvete från Finland har även i år varit ganska utmanande, eftersom den internationella prisnivån helt enkelt inte har varit tillräcklig i jämförelse med de inhemska priserna. I flera repriser har det pratats om en rekordskörd av vete globalt, vilket har satt ett tak för prisnivån. Ingenstans i världen har det egentligen varit brist på vete, och stora leverantörsländer har erbjudit miljontals och åter miljontals ton på världsmarknaden till det ena mer konkurrenskraftiga priset än det andra. Mellanösternkrisens effekter på utbudet på kort sikt är obefintliga, eftersom det rör sig om en region som importerar spannmål.
En liten möjlighet till export finns fortfarande även från Finland, men man måste lyckas samla ihop minst 25 000–30 000 ton av varan i hamnen. Förhoppningen är naturligtvis att få i väg vetet före nästa skördeperiod, särskilt som vi vet att den inhemska lagringskapaciteten till mycket stor del redan utnyttjas.
Exportpriserna på fodervete har länge varit exceptionellt bra i förhållande till kvarnvete, men nu verkar efterfrågan redan hålla på att lugna ner sig och de nya prisnoteringarna är klart lägre än de tidigare. Irankrisen märks ganska tydligt här, då oljeprisets effekter återspeglas via brännolja till sjöfrakterna, vars priser har stigit kraftigt. Detta syns också i handelsaktiviteten för fodervete (och foderkorn) och därmed i exportpriserna – handeln dämpas och köparnas anbud försvagas dag för dag.
Havrens exportpriser är immuna mot börsens svängningar
När det gäller havrehandeln finns det ganska lite nytt att rapportera. Utbudet har varit rikligt och exportaffärerna är slutna långt in i framtiden. De senaste exportaffärerna har gjorts för slutet av 2026 och början av 2027. Köparna är inte villiga att betala höga priser eller aktivt göra ytterligare affärer, eftersom det fortfarande finns gott om havre i lagren (även på andra håll än i Finland). Exportpriserna har förblivit i stort sett oförändrade, och på kort sikt finns det inget betydande tryck uppåt, såvida det inte uppstår stora skördeförluster eller allvarliga kvalitetsproblem i de viktigaste produktionsområdena.
Oljeväxtpriserna har hållit sig på en stark nivå
Redan före de senaste händelserna i Iran har priserna på oljeväxter, särskilt Euronext-rapsfuturen, återigen varit på väg uppåt. Vårens priser har fått stöd av en ganska stark efterfrågan och framför allt av ett tunt utbud från Baltikum och EU-området, samtidigt som importvolymerna har släpat efter det förväntade.
Även höstens priser har stärkts och har trots kraftiga svängningar hållit sig nära 500-eurostrecket. Efter att Irankriget bröt ut var priserna tillfälligt uppe på ännu högre nivåer. Hur som helst framstår oljeväxter fortfarande som ett mycket starkt alternativ jämfört med spannmålspriserna.
De senaste exportkvoterna som överenskommits mellan USA och Kina börjar återigen bli historia, och marknaden hade laddat upp med höga förväntningar inför Trumps och Xis möte i mars-april. Förhoppningen var att man i samband med mötet skulle kunna komma överens om ytterligare handel för den innevarande skördesäsongen. Marknaderna visade dock sin fulaste och mest oförutsägbara sida igen när Trump för ett par dagar sedan meddelade att han skjuter upp sin Kina-resa. Resultatet: Sojafuturerna, som hade stigit i spåren av händelserna i Iran och råoljepriset, kraschade så kallat ”limit down” under en enda kväll. Detta innebär att priset föll maximalt inom ramen för hur mycket det får röra sig under en enda handelssession (se diagram nedan).
Bilder: Den senaste utvecklingen för Euronext-rapsfuturen (maj -26) och Chicago-sojafuturen (maj -26)
Förutsägbarheten är exceptionellt låg
Vid en första anblick verkar mycket för närvarande kretsa kring hur Irankrisen utvecklas och hur länge den varar. Effekterna på spannmålspriserna kommer även i "bästa" fall med en längre fördröjning, och å andra sidan är det möjligt att situationen normaliseras ganska snabbt när krisen väl är över. I vilket fall som helst rör den kraftiga frikopplingen mellan börspriserna och spotpriserna till det och gör det avsevärt svårare att följa och förstå marknaden.
När man talar om jordbruksmarknaderna får man naturligtvis inte glömma de grundläggande faktorerna, som att växtsäsongen i stora delar av Europa och Svartahavsregionen har förlöpt väl, och att inga stora utmaningar finns i sikte än så länge. Det hinner förstås ännu hända mycket även när det gäller skördeutsikterna – och här hemma har vi naturligtvis vårsådden framför oss.
