Alkuvuosi on markkinoiden osalta lähinnä jatkunut siitä, mihin vuonna 2025 jäätiin. Ennätyksellinen globaali viljasato on fakta ja tulee pitämään jonkinlaista kattoa viljojen hinnoille vielä pitkään kevätkaudellekin. Hiljakseen katseet ovat kuitenkin kääntymässä jo seuraavalle satokaudelle ja erityisesti syysviljojen talvehtiminen on tiukassa seurannassa.
Maailmanjärjestystä kirjotetaan entistä voimakkaammin uusiksi, minkä osoittaa USA:n jo viime kuussa ennakoitu isku Venezuelaan, puheet Grönlannista, uhkaukset Kuuban ja nyt jälleen myös Iranin suuntaan. Massiiviset kaluston siirrot Lähi-Itään eivät enteile kovinkaan rauhaisaa seuraavaa kuukautta. Ukrainan tilanne on lähes jäänyt muiden tapahtumien varjoon, mutta selvää lienee, ettei rauhaa ole lähiaikoina edelleenkään näköpiirissä.
Vehnää riittää, sijoittajat varuillaan
Vehnän vienti Venäjältä jatkuu jälleen melko vahvana. Hieman hiljaisempien kuukausien ja kovan hintakilpailun jälkeen määrät ovat jälleen kääntyneet kasvuun. Venäjän asettama näennäinen vientikiintiö ei tule tällä satokaudella rajoittamaan vientimääriä millään tavalla. Ukrainan vienti kärsii Venäjän jatkuvista hyökkäyksistä satamainfrastruktuuriin ja katkoksia lastauksiin tulee jatkuvasti. Lisäksi laivojen vakuutuspreemiot ovat jälleen nousussa, mikä nostaa rahtikustannuksia.
EU:n ja sen suurimman vehnän vientimaan Ranskan vientimäärät ovat myös vahvalla tasolla, kauppaa on tehty sekä EU- maihin että kolmansiin maihin.
Ostajapuolella viimeisin suurempi tarjouskilpailu nähtiin Saudi-Arabian toimesta. Kauppaa tehtiin perinteiselle 12,5% valkuaisen myllyvehnälle noin 800 000 tonnin edestä maalis-huhtikuun toimituksiin. Hintatasot olivat loppusyksyn edelliseltä kierrokselta pudonneet jälleen muutamalla dollarilla tonnilta. Aikataulu kertoo varsin hyvin ostajien levollisuudesta: 19.tammikuuta tehtiin kauppaa 1,5 kk päähän, mikä on kansainvälisissä tarjouskilpailuissa melko lyhyt aikaikkuna.
Vehnän pörssihintojen kehitystä voisi kutsua tasaiseksi, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Viime viikkoina Euronext-futuurit ovat olleet jopa loivassa nousussa, samoin kuin futuurit USA:ssa. Maaliskuun futuuri kävi pitkästä aikaa jälleen 190 euron paremmalla puolella ja joulukuun futuuri 200 euron paremmalla puolella. Pääasiallisena syynä on ollut kylmä sää Venäjällä ja osin USA:ssa, mikä on saanut sijoittajat hermostumaan ja keventämään lyhyitä positioitaan pörsseissä. Lisäksi uhkakuvat USA:n hyökkäyksestä Iraniin ja heikentynyt usko tulitaukoon tai rauhaan Ukrainassa ovat vaikuttaneet markkinatunnelmaan. Tältä erää säähuolet ovat jälleen takanapäin ja pörssihinnat ovat jälleen kääntyneet laskuun ja lähestyvät jälleen lähiaikojen alimpia noteerauksia.
Spekulatiiviset sijoittajat ovat pienentäneet lyhyttä positiotaan Euronext- vehnässä jonkin verran, mutta usko on edelleen erittäin voimakkaasti hintojen laskun puolella. Lyhyt positio on noin 9,2 miljoonaa tonnia viime viikon raportoinnin mukaan ja viime päivien hintojen lasku indikoisi tämän olevan jälleen kasvussa.
Rehuvehnä ja -ohra kelpaisivat vientiin, myllyvehnän kanssa kilpailukyky ei tahdo riittää
Suomessa myllylaatuista vehnää ei näillä hintatasoilla tule riittävästi tarjolle eikä varsinkaan ohjaudu satamiin, jotta saataisiin kerättyä vientiin riittäviä eriä. Lisäksi maailmanmarkkinoiden hintataso on pysytellyt varsin maltillisena ja globaalin vehnätaseen ollessa näin poikkeuksellisen raskas on Suomen kaltaisen pienen ja logistisesti haastavan vientimaan pystyä edes vastaamaan suurempien vientimaiden tarjoamiin alhaisiin hintatasoihin. Sen sijaan rehuvehnän kysyntä on jatkunut tasaisen vahvana läpi syksyn ja alkutalven. Vientiin riittää kysyntää hintatasoilla, jotka ovat hyvin lähellä kansainvälisiä matalampilaatuisen myllyvehnän markkinahintoja. Kysyntä kohdistuu pääosin EU:n sisälle, joten myös pienemmät laivauserät ovat mahdollisia, kuten yleensäkin rehuvehnälle. Toki suuremman erän (esim. 25 000 tonnia) myynnillä saavutettaisiin tälläkin hetkellä vähintään 5 euron hinta etu tonnille.
Rehuohran kysyntä on edelleen erittäin vahvaa ja vientihinnat ovat jopa hieman nousseet. Kansainvälisesti rehuohrasta on maksettu jopa myllyvehnää parempia hintoja, mutta näissä tapauksissa tarvitaan käytännössä aina suurempi laiva. Kotimaan tiukempi ohratase on osaltaan varmistanut, ettei rehuohra juurikaan ohjaudu satamiin, eikä tahdo olla kilpailukykyistä maailmanmarkkinoille edes tässä kysyntätilanteessa.
Kauran viennin kanssa katseet jo syksyssä
Runsas tarjonta Suomesta, Ruotsista ja jopa Baltiasta yhdistettynä koko EU:n tasolla varsin onnistuneeseen satoon on pitänyt kauramarkkinan varsin vaisuna viime kuukausina. Vientikauppaa on tehty – kuten tavallista – pitkälle eteenpäin ja uudet myynnit kevät- ja kesäkuukausille alkavat olla jo poikkeuksia. Ostajien katseet ovat jo pitkällä uudessa sadossa, ja kaupankäynti kohdistuu pitkälti loppuvuoteen sekä vuodelle 2027. Turvallinen kauran tarjontatilanne on myös aiheuttanut sen, että kysyntä on tasaisen maltillista, eikä kiirettä uusien kauppojen tekoon tunnu juurikaan olevan. Vientihinnat ovat jatkaneet laskuaan, eikä perustetta käänteelle ole juuri tällä hetkellä näkyvissä ainakaan ennen uuden sadon näkymiä.
Reipasta vahvistumista öljykasvien hinnoissa
Öljykasvien hintakehitys on viime viikkoina jälleen eriytynyt voimakkaasti viljoista. EU:n sato oli edellistä parempi, mutta niukkuutta tuntuu silti olevan esim. Baltiassa varsinkin lähiperiodeille, mikä kertoo viljelijöiden haluttomuudesta myydä satoaan. EU on tälläkin satokaudella rapsin nettotuoja, tarpeen ollessa viitisen miljoonaa tonnia. Tuonti on ollut haasteellisempaa kuin on ennakoitu, mikä johtuu Ukrainan (suurin toimittaja EU:n alueelle) määrien pienenemisestä, sekä osittain GMO-varianttien osuuden kasvusta Australiassa (ja osin Kanadassa).
USA:n ja Kiinan välillä sovittu 12 miljoonan tonnin ”vientikiintiö” soijapavulle saatiin käytännössä täyteen kauppojen osalta. Laivaukset toki jatkuvat vielä hyvän aikaa. Markkinoilla tämä oli ehkä positiivinen yllätys, mutta nyt ollaan jo seuraavan kysymyksen äärellä: mitä seuraavaksi? Ostaako Kiina enää tonniakaan USA:sta? Etelä-Amerikan satonäkymät ovat erittäin hyvät ja Kiinan soijapavun hankinta on jo pidempään kääntynyt yhä enemmän etenkin Brasilian suuntaan.
Rapsin Euronext-pörssihinta on noussut 15–20 euroa tonnilta kuukauden aikana. Tätä hintakehitystä sekoittaa hieman se, että korkein hinta on tällä hetkellä helmikuun futuurilla, joka sulkeutuu vielä tällä viikolla, eikä sitä käytetä enää hintareferenssinä mihinkään. Seuraavana vuorossa on toukokuun futuuri, joka sekin liikkuu 475 euron tuntumassa. Uuden sadon tilannetta kuvaavat syksyn futuurit liikkuvat nyt 460 euron molemmin puolin, mikä on historiallisesti varsin korkea taso.
Rapsin ja soijapavun hintakehityksissä on myös selkeästi nähtävissä eriytymistä, joka ilmenee hyvin alla olevista kuvaajista ja korreloi varsin hyvin edellä mainittujen kehityskulkujen kanssa.
Kuvat: Euronext -rapsifutuurin (toukokuu -26) ja Chicagon soijapapufutuurin (maaliskuu -26) viimeaikainen kehitys
Ei suuria odotuksia...
...mutta ehkä ohuita toiveita. Kevättä kohden markkina yleensä hieman piristyy, kun maailmalla siirrytään hiljakseen seurailemaan sään kehittymistä kriittisinä talvikuukausina. Perinteisesti hinnat ovat tässä vaiheessa käyttäytyneet ainakin levottomammin – joskaan eivät toki aina nousujohteisesti. Geopolitiikan nopeat käänteet voivat aina näkyä myös viljan pörssihinnoissa – etenkin nyt kun vehnäfutuurit ovat pitkään olleet sijoittajien epäsuosiossa ja hintaodotukset heikkoja. Maissin ja soijapavun osalta tilanne on tasapainoisempi, ainakin sijoittajien silmissä ja mielessä.
Prisutsikterna för spannmål stabilt svaga, oljeväxtmarknaden har stärkts
Början av året har på marknaden i stort sett fortsatt där 2025 slutade. Den rekordstora globala spannmålsskörden är ett faktum och bilder ett pristak på spannmålspriserna långt in på våren. Blickarna börjar dock småningom vändas mot nästa skördesäsong, och särskilt övervintringen av höstsådden bevakas noggrant.
Världsordningen skrivs om allt kraftigare, vilket visas av USA:s attack mot Venezuela som förutspåddes redan förra månaden, diskussionerna om Grönland samt hoten mot Kuba och nu återigen mot Iran. De massiva förflyttningarna av militär utrustning till Mellanöstern bådar inte gott för en särskilt fredlig månad framöver. Situationen i Ukraina har nästan hamnat i skuggan av andra händelser, men det verkar stå klart att ingen fred är i sikte inom den närmaste framtiden.
Gott om vete, investerarna på sin vakt
Veteexporten från Ryssland fortsätter åter att vara relativt stark. Efter några något lugnare månader och hård priskonkurrens har volymerna åter vänt uppåt. Den skenbara exportkvot som Ryssland infört kommer inte att begränsa exportvolymerna på något sätt under denna skördesäsong. Ukrainas export lider av Rysslands fortsatta attacker mot hamninfrastrukturen, och det förekommer ständiga avbrott i lastningarna. Dessutom stiger försäkringspremierna för fartyg återigen, vilket ökar fraktkostnaderna.
Exportvolymerna för EU och dess största veteexportör Frankrike ligger också på en stark nivå; handel har skett både med EU-länder och tredjeländer.
På köparsidan stod Saudiarabien för den senaste större upphandlingen. Affären gällde cirka 800 000 ton traditionellt kvarnvete med 12,5 % proteinhalt för leverans i mars–april. Prisnivåerna hade sjunkit med ytterligare några dollar per ton jämfört med den föregående omgången under senhösten. Tidtabellen vittnar tydligt om köparnas lugn: den 19 januari handlades varor för leverans om 1,5 månad, vilket är ett ganska kort tidsfönster i internationella upphandlingar.
Utvecklingen av börspriserna på vete kan beskrivas som jämn, vilket framgår av bilden nedan. Under de senaste veckorna har Euronext-futurerna till och med visat en svag uppgång, precis som futurerna i USA. Marsfuturen var för första gången på länge återigen över 190 euro och decemberfuturen över 200 euro. Den främsta orsaken har varit det kalla vädret i Ryssland och delvis i USA, vilket har gjort investerarna nervösa och fått dem att minska sina korta positioner på börserna. Dessutom har hotbilderna kring en amerikansk attack mot Iran och den minskade tilltron till vapenvila eller fred i Ukraina påverkat marknadsstämningen. För tillfället finns det ingen oro för vädret, och börspriserna har åter vänt nedåt och närmar sig den senaste tidens lägsta noteringar.
Spekulativa investerare har minskat sina korta positioner i Euronext-vete något, men tron på sjunkande priser är fortfarande mycket stark. Den korta positionen ligger på cirka 9,2 miljoner ton enligt förra veckans rapport, och de senaste dagarnas prisnedgång indikerar att denna återigen ökar.
Fodervete och foderkorn skulle duga för export, men konkurrenskraften räcker inte riktigt till för kvarnvete
I Finland finns det vid nuvarande prisnivåer inte tillräckligt med kvarnvete tillgängligt, och framför allt styrs det inte till hamnarna i tillräcklig utsträckning för att man ska kunna samla ihop tillräckligt stora partier för export. Dessutom har prisnivån på världsmarknaden hållit sig ganska måttlig, och då den globala vetebalansen är så exceptionellt tung, är det svårt för ett litet och logistiskt utmanande exportland som Finland att ens svara på de låga prisnivåer som de större exportländerna erbjuder. Däremot har efterfrågan på fodervete varit fortsatt stabilt stark under hela hösten och förvintern. För export finns det efterfrågan på prisnivåer som ligger mycket nära de internationella marknadspriserna för kvarnvete av lägre kvalitet. Efterfrågan riktas främst inom EU, vilket gör att även mindre skeppningspartier är möjliga, vilket är vanligt för fodervete. Naturligtvis skulle försäljning av ett större parti (t.ex. 25 000 ton) även i nuläget ge en prisfördel på minst 5 euro per ton.
Efterfrågan på foderkorn är fortfarande mycket stark och exportpriserna har till och med stigit något. Internationellt har man betalat till och med bättre priser för foderkorn än för kvarnvete, men i dessa fall krävs i praktiken alltid ett större fartyg. Den stramare inhemska kornbalansen har bidragit till att foderkorn knappt styrs till hamnarna, och det vill inte riktigt vara konkurrenskraftigt på världsmarknaden ens i detta efterfrågeläge.
Blickarna redan mot hösten gällande havreexporten
Rikligt utbud från Finland, Sverige och till och med Baltikum, i kombination med en ganska lyckad skörd på hela EU-nivån, har hållit havremarknaden ganska dämpad under de senaste månaderna. Exportaffärer har gjorts – som vanligt – långt fram i tiden, och nya försäljningar för vår- och sommarmånaderna börjar redan vara undantag. Köparnas blickar är redan långt inne på den nya skörden, och handeln fokuserar i hög grad på slutet av året samt år 2027. Det trygga utbudsläget för havre har också lett till att efterfrågan är stabilt måttlig, och det verkar inte vara någon större brådska att göra nya affärer. Exportpriserna har fortsatt att sjunka, och det finns just nu inga synliga grunder för en vändning, åtminstone inte innan utsikterna för den nya skörden klarnar.
Rejäl förstärkning i priserna på oljeväxter
Prisutvecklingen för oljeväxter har under de senaste veckorna återigen kraftigt skiljt sig från spannmålen. EU:s skörd var bättre än den förra, men det verkar ändå råda brist t.ex. i Baltikum, särskilt för de närmaste perioderna, vilket vittnar om odlares ovilja att sälja sin skörd. EU är även denna skördesäsong nettoimportör av raps, med ett behov på cirka fem miljoner ton. Importen har varit mer utmanande än väntat, vilket beror på minskade volymer från Ukraina (den största leverantören till EU-området), samt delvis på en ökad andel GMO-varianter i Australien (och delvis i Kanada).
Den "exportkvot" på 12 miljoner ton sojabönor som överenskommits mellan USA och Kina fylldes i praktiken när det gäller affärerna. Skeppningarna pågår dock fortfarande en god tid framöver. På marknaden var detta kanske en positiv överraskning, men nu står man redan inför nästa fråga: vad händer härnäst? Kommer Kina att köpa ett enda ton till från USA? Skördeutsikterna i Sydamerika är mycket goda och Kinas inköp av sojabönor har redan under en längre tid vänt sig allt mer mot framför allt Brasilien.
Euronext-börspriset på raps har stigit med 15–20 euro per ton under månaden. Denna prisutveckling rörs till något av att det högsta priset för närvarande ligger på februarifuturen, som stänger redan denna vecka och inte längre används som prisreferens för något. Näst på tur är majfuturen, som även den rör sig kring 475 euro. Höstterminerna, som speglar situationen för den nya skörden, rör sig nu på båda sidor om 460 euro, vilket historiskt sett är en ganska hög nivå.
I prisutvecklingen för raps och sojabönor kan man också tydligt se en differentiering, vilket framgår väl av graferna nedan och korrelerar ganska väl med de ovan nämnda utvecklingsförloppen.
Bilder: Senaste utvecklingen av Euronext -rapsfutur (maj -26) och Chicago sojafutur (mars -26)
Inga stora förväntningar...
...men kanske svaga förhoppningar. Mot våren brukar marknaden vanligtvis piggna till något, när man ute i världen sakteligen övergår till att följa väderutvecklingen under de kritiska vintermånaderna. Traditionellt har priserna i detta skede åtminstone betett sig mer oroligt – även om det förstås inte alltid inneburit en uppgång. Snabba geopolitiska vändningar kan alltid avspeglas även i börspriserna på spannmål – särskilt nu när vetefuturerna länge har varit i onåd hos investerarna och prisförväntningarna svaga. När det gäller majs och sojabönor är läget mer balanserat, åtminstone i investerarnas ögon och sinne.