Viljamarkkinakatsaus vk 51, 2025
Markkinoilta on kantautunut viime aikoina hyvin vähän uutta. Kaupankäynti on rajallista, satotasot tarkentuvat edelleenkin lähinnä ylöspäin. Hinnat eivät osoita piristymisen merkkejä, mikä aiheuttaa tällä satokaudella haasteita viljelijälle – käytännössä ympäri maailmaa. Viljaa on tarjolla sen verran runsaasti, että suuretkin ostajamaat elävät lähes ”kädestä suuhun” ja suuremmissa tarjouskilpailuissa hintatasot ovat olleet edelleen laskussa.
Geopolitiikan osalta eletään räjähdysherkkiä aikoja, eikä kukaan varmastikaan osaa ennustaa, missä tilanteessa olemme vaikkapa kuukauden päästä. Venäjän hyökkäyssota tuskin on päättymässä viimeisimpien rauhanehdotusten pohjalta ja USA:n retoriikka (ja nyt myös käytännön toimet) Venezuelaa kohtaan on koventunut jatkuvasti.
Vehnän pörssihinnat edelleen loivassa laskussa
Argentiinan vehnäsatoa on viime aikoina arvioitu viikosta toiseen edellistä suuremmaksi. Laadun kanssa on pieniä haasteita, mutta ”jälleen yksi ennätyssato” ei ainakaan auta nostamaan hintatasoja tällä hetkellä. Vehnän pörssihinnat ovat 4-5 euroa tonnilta alempana kuin kuukausi sitten. Maaliskuun futuuri liikkuu 185-186 euron tuntumassa. Ensi vuoden joulukuun futuuri on laskenut alle 200 euron tason, mutta viime päivinä lasku on jälleen hieman tasaantunut ja tätä kirjoitettaessa pörssit ovat jopa hienoisessa nousussa. Tämä on varsin normaali ilmiö voimakkaamman laskun jälkeen. Viime viikolla ja tämän viikon alussa pörssit reagoivat negatiivisesti toiveisiin Ukrainan rauhanneuvotteluista – joista nyt kuitenkaan ei näytä syntyvän toistaiseksi mitään valmista, eikä juuri kukaan tunnu uskovan, että Venäjä hyväksyisi juuri minkäänlaisia muutoksia vaatimuksiinsa.
Usko on selkeästi edelleen hintojen laskun puolella ja spekulatiivisten sijoittajien Euronext- vehnän lyhyt positio on edelleen reilut 11 miljoonaa tonnia.
Myllyvehnän kauppa hiljaista - rehuviljoille kysyntää
Nyt kun Suomessa saatiin pitkästä aikaa runsaampi vehnäsato, on varsin harmillista, ettei vienti tahdo tällä hetkellä onnistua. Vehnää ei näillä hintatasoilla tule riittävästi tarjolle, jotta saataisiin satamiin riittävän suuria eriä. Samaan aikaan vientihinnat ovat suuresta globaalista tarjonnasta johtuen erittäin maltillisia, eikä hintasuhde vienti vs. kotimaan markkina ole tällä hetkellä edes oikein toimiva. Baltian ja Ruotsin suuret sadot ovat tarjolla varsin kohtuullisilla hinnoilla ja merkittävästi edullisemmilla logistiikkakustannuksilla.
Rehuvehnän hintataso suhteessa myllyvehnään on edelleen melko vahvalla tasolla ja sen vientikysyntä on pysynyt vakaana. Toisin kuin myllyvehnällä, rehuvehnän vienti onnistuu tälläkin hetkellä myös pienemmillä (4000 – 7000 tonnin) laivoilla, joskin handysize -kokoluokan laivalla (n. 25 000 tonnia) hinta on merkittävästi parempi.
Rehuohran vientihinnat ovat pehmenneet hieman, mutta ovat edelleen historiallisesti erittäin vahvalla tasolla ja muutamia euroja rehuvehnän hintaa korkeammalla. Suomessa ei tällä satotasolla edelleenkään nähdä mahdollisuuksia vientiin.
Kauramarkkinat tasaantuneet, vienti vetää ympäri vuoden
Kauran viennissä kysyntä on maltillista, mutta varsin vakaata, eikä hintojen ”vapaapudotus” ole jatkunut samalla tavalla kuin alkusyksystä. Vientikauppoja tehdään lähinnä ensi kesälle ja syksylle sekä vuodelle 2027. Kuten aiemmin todettu, satotasot ovat niin Euroopassa kuin muualla maailmassa myös kauran osalta varsin hyvät. Kanadassakin sato-odotukset ovat ylittymässä, mikä osaltaan pitää kansainvälistä hintatasoa kurissa. Kauran vientikauppa on kuitenkin Suomesta mahdollista ”lähes aina”, tästä muistutuksena viime vuoden 500 000 tonnin vientimäärä (tarkoittaa käytännössä, että joka viikko jossain päin Suomea lastataan 2-3 kauralaivaa). Tärkeintä onkin olla sadon kiinnitysten osalta ajoissa liikkeellä, jotta kauppoja pystytään tekemään oikea-aikaisesti ja varmistamaan viennin sujuvuus ympäri vuoden. Ensi kesän ja syksyn kauppoja tehdään nyt.
Öljykasvien hinnat antaneet periksi
Öljykasvit ovat pitkään pitäneet hintatasonsa viljoja paremmin. USA:n julistukset uusista ”diileistä” Kiinan kanssa ovat olleet kuitenkin pettymyksiä. USA:n ilmoitus 12 miljoonan tonnin soijapapuviennistä tämän vuoden puolella olikin vain osaksi totta – määrästä on ilmeisesti sovittu, mutta kyseessä on koko satokauden kattava määrä. Markkinoilla tämä on näkynyt hintojen laskuna – soijapavun ja rapsin pörssihinnat ovat olleet melko jyrkässä alamäessä. Rapsin Euronext -hinta helmikuulle on pudonnut kuukauden aikana lähes 15 euroa tonnilta. Helmi- ja toukokuun futuurihintojen välillä on poikkeuksellinen ero: toukokuu on viime aikoina ollut 5-7 euroa tonnilta helmikuuta alhaisempi, kun normaalitilanteessa eron pitäisi olla päinvastainen.
Katseet ihan muualla kuin viljamarkkinassa?
Niukka uutiskuukausi kiteytynee parhaiten toteamalla, että suuria muutoksia hintoihin on tuskin odotettavissa ilman suuria geopoliittisia mullistuksia (eskalaatiot Venäjän taholta tai USA:n mahdollinen hyökkäys Venezuelaan). Rauha Ukrainassa varmasti laskisi hintoja vielä jonkin verran - ainakin lyhyellä aikavälillä. Muutoin suurempia muutoksia voitaneen nähdä vasta kevätpuolella, kun katseet kääntyvät seuraavaan satokauteen.
Börserna på nedgång, ont om egentliga nyheter
Det har kommit väldigt få nyheter från marknaden den senaste tiden. Handeln är begränsad och skördeprognoserna justeras fortfarande främst uppåt. Priserna visar inga tecken på återhämtning, vilket skapar utmaningar för odlarna under denna skördesäsong – i praktiken över hela världen. Utbudet på spannmål är så pass stort att även stora köparländer lever nästan ”ur hand i mun”, och i större anbudstävlingar har prisnivåerna fortsatt att sjunka.
Det geopolitiska läget är just nu explosivt, och ingen kan med säkerhet förutspå vilken situation vi befinner oss i om till exempel en månad. Rysslands anfallskrig lär knappast ta slut baserat på de senaste fredsförslagen, och USA:s retorik (och nu även praktiska åtgärder) gentemot Venezuela har ständigt skärpts.
Börspriset på vete fortsätter att sjunka svagt
Prognoserna för Argentinas veteskörd har på sistone justerats upp vecka för vecka. Det finns vissa utmaningar med kvaliteten, men ”ännu en rekordskörd” hjälper knappast till att lyfta prisnivåerna i dagsläget. Börspriserna på vete ligger 4–5 euro lägre per ton än för en månad sedan. Mars-terminen rör sig kring 185–186 euro. Terminen för december nästa år har sjunkit under 200 euro-nivån, men de senaste dagarna har nedgången återigen planat ut något och i skrivande stund visar börserna till och med en svag uppgång. Detta är ett ganska normalt fenomen efter en kraftigare nedgång.
Förra veckan och i början av denna vecka reagerade börserna negativt på förhoppningarna om fredsförhandlingar gällande Ukraina – förhandlingar som dock inte verkar leda till något konkret för tillfället. Dessutom verkar knappt någon tro att Ryssland skulle gå med på några som helst lättnader i sina krav.
Marknadstron lutar helt klart fortfarande åt sjunkande priser, och spekulativa investerares korta position i Euronext-vete uppgår fortfarande till drygt 11 miljoner ton.
Handeln med kvarnvete trög – efterfråga på foderspannmål
Nu när vi i Finland för första gången på länge har fått en större veteskörd, är det trist att exporten inte riktigt vill ta fart för tillfället. Det bjuds inte ut tillräckligt med vete på dessa prisnivåer för att man ska få ihop tillräckligt stora partier till hamnarna. Samtidigt är exportpriserna mycket måttliga på grund av det stora globala utbudet, och prisrelationen mellan export och hemmamarknad fungerar inte ens särskilt väl just nu. De stora skördarna i Baltikum och Sverige finns tillgängliga till rätt så rimliga priser och med betydligt lägre logistikkostnader.
Prisnivån på fodervete ligger fortfarande på en ganska stark nivå i förhållande till kvarnvete, och exportefterfrågan har förblivit stabil. Till skillnad från kvarnvete går det just nu att exportera fodervete även med mindre fartyg (4 000–7 000 ton), även om priset är betydligt bättre med fartyg i Handysize-klassen (ca 25 000 ton).
Exportpriserna på foderkorn har sjunkit något, men ligger historiskt sett fortfarande på en mycket stark nivå och några euro högre än priset på fodervete. I Finland ser man med nuvarande skördenivåer fortfarande inga möjligheter till export.
Havremarknaden har stabiliserats, exporten drar året runt
Efterfrågan på havreexport är måttlig men ganska stabil, och prisernas ”fritt fall” har inte fortsatt på samma sätt som i början av hösten. Exportaffärer görs främst för nästa sommar och höst samt för år 2027. Som tidigare konstaterats är skördenivåerna, både i Europa och i övriga världen, ganska goda även för havrens del. Även i Kanada ser skördeförväntningarna ut att överträffas, vilket bidrar till att hålla den internationella prisnivån i schack.
Export av havre från Finland är dock möjlig ”nästan alltid”, vilket förra årets exportvolym på 500 000 ton är en påminnelse om (det innebär i praktiken att 2–3 havrefartyg lastas någonstans i Finland varje vecka). Det viktigaste är att vara ute i god tid gällande prisfixeringar av skörden, så att affärer kan göras vid rätt tidpunkt och för att säkerställa ett smidigt exportflöde året runt. Affärer för nästa sommar och höst görs nu.
Priserna på oljeväxter har gett vika
Oljeväxter har länge hållit sin prisnivå bättre än spannmål. USA:s utspel om nya ”avtal” med Kina har dock varit besvikelser. USA:s besked om en export av 12 miljoner ton sojabönor under detta år var bara delvis sant – volymen har uppenbarligen avtalats, men det handlar om en volym som täcker hela skördesäsongen. På marknaden har detta synts i form av sjunkande priser – börspriserna på sojabönor och raps har varit inne i en ganska brant nedgång.
Euronext-priset på raps för februari har sjunkit med nästan 15 euro per ton under den senaste månaden. Det råder en exceptionell skillnad mellan terminspriserna för februari och maj: maj har på sistone legat 5–7 euro lägre per ton än februari, medan skillnaden i ett normalläge borde vara den omvända.
Blickarna helt någon annanstans än på spannmålsmarknaden?
En nyhetsfattig månad sammanfattas nog bäst med konstaterandet att stora prisförändringar knappast är att vänta utan stora geopolitiska omvälvningar (upptrappningar från Rysslands sida eller ett eventuellt anfall av USA mot Venezuela). Fred i Ukraina skulle säkert sänka priserna ytterligare något – åtminstone på kort sikt. I övrigt lär vi få se större förändringar först framåt våren, när blickarna vänds mot nästa skördesäsong.