Tilanne viljamarkkinoilla on edellisen katsauksen jälkeen kääntynyt lähes päinvastaiseksi. Maailmanmarkkinahinnat ovat olleet laskussa, kun taas kotimaan hintoja on tarkisteltu hiljakseen ylöspäin. Suuret uutiset ovat olleet vähissä ja pörssihinnat ovat toteuttaneet tuttua kaavaansa: jos ei ole merkittäviä uutisia, hinnat alkavat valua alaspäin. Euronext -vehnän noteeraukset ovat viimeisen kolmen viikon aikana pudonneet n. 15–16 EUR tonnilta. Vaikka varsinaisia nousupaineita ei ehkä välittömästi olekaan näkyvissä, geopoliittinen tilanne on varsin räjähdysherkkä ja voi aiheuttaa arvaamatonta liikehdintää myös viljan hinnoissa.
Suomen viljasatoa vaivaavat laatuhaasteet, rehukaurasta jopa ylitarjontaa
Edellisen satokauden katastrofaalisen pieni sato yhdistettynä suuriin haasteisiin erityisesti kauran DON-arvojen kanssa eivät luoneet erityisen turvallista lähtökohtaa uudelle satokaudelle. Viljavarastot olivat melko vähissä, mutta saatiin kuitenkin riittämään puinteihin saakka. Rehukaura muodosti tähän jonkinlaisen poikkeuksen: erittäin suuri osa kaurasta oli kohonneiden hometoksiiniarvojen johdosta joko hylätty tai jouduttu ottamaan vastaan rehulaatuisena, mikä johti suurehkoihin varastomääriin satokauden alussa. Tämä näkyy edelleen rehukauran heikonlaisena kysyntänä. Vaikka tänä vuonna vastaanottokelvottoman kauran määrä onkin ollut pienempi, on vastaanotoista 20–25 % ollut rehulaatua – joko toksiinien tai liian heikon hehtolitrapainon takia. Kun kaurasato oli tänä vuonna varsin suuri, ei kauran riittävyyden kanssa ole nähtävissä haasteita, mutta rehukauran suuri osuus painaa hieman markkinaa. Poikkeuksellisesti myös vehnästä on tänä vuonna havaittu kohonneita DON- ja T2/HT-2-pitoisuuksia.
Vehnän futuurihinnat kääntyneet jälleen laskuun
Sijoittajat kevensivät ennätyssuuria lyhyitä positioitaan todella paljon lyhyessä ajassa, mikä piti (myös) vehnän pörssihintoja nousussa. Suuret rahastot jatkoivat ostojaan koko syyskuun ajan, aina pitkälle lokakuuhun ja maataloushyödykkeiden lyhyestä positiosta ostettiin takaisin ainakin 80 prosenttia. Kuten tavallista, reaktiot ovat usein ylimitoitettuja, ja viimeisen viikon – parin aikana osa sijoittajista onkin palannut myyntikannalle, mikä indikoi odotuksia hintojen laskusta.
Vehnän osalta uutisvirta on ollut varsin maltillista, mikä osaltaan alkaa vääjäämättä painaa markkinaa alaspäin. Venäjän, Ukrainan ja Ranskan heikot satotasot ovat jo uutisarvonsa menettäneet, ja lähiviikkojen suurin uutinen olikin Venäjän muutos vientitullien laskentaan. Tällä pyritään edelleen hillitsemään Venäjän sisäisten (erityisesti vehnän) hintojen nousua, kun samaan aikaan vienti on koko satokauden alun ollut lähes ennätyksellisissä lukemissa. Uusien laskentaperusteiden tosiasiallinen vaikutus oli välittömästi vain muutaman euron luokkaa tonnilta, joten tämä uutinen ei markkinoita kovin voimakkaasti jaksanut liikutella.
Venäjän sotatoimet ovat kohdistuneet viime aikoina useita kertoja siviilialuksiin Odessan sataman liepeillä, mikä luonnollisesti aiheuttaa lisää epävarmuutta markkinoille. Tämän lisäksi rahtikustannukset ovat vääjäämättä nousseet, kun laivojen vakuuttajat lisäävät riskipreemioitaan Mustanmeren alueella.
Ensi vuoden sadon osalta on saatu jo runsaasti huolestuttavia uutisia: ensin Mustanmeren alueella pitkään jatkunut kuivuus viivästytti ja osittain kokonaan esti syyskylvöjä (muistutuksena, esim. Venäjän vehnästä yli 90 % on syysvehnää). Viime aikoina myös Ranskasta, EU:n suurimmasta vehnän tuottaja- ja vientimaasta on kuulunut vastaavanlaisia uutisia, siellä tosin liiallisten sateiden takia. Näiden perusteella voidaan jo ennakoida, että ainakaan ennätyssatoja ei näillä suurilla tuotantoalueilla välttämättä tulla näkemään.
Baltiassa sato tullut markkinoille keskimääräiseen tahtiin
Puintiajan jälkeen moni viljelijä alkoi jarrutella myyntejään, mutta pidempi piristyminen pörssihinnoissa on tasannut tilannetta, ja Baltian suurehkosta sadosta on markkinoille tullut lähemmäs 60 prosenttia.
Vientimarkkinassa korkealaatuisen vehnän (erityisesti valkuainen 13,5 % ja yli) hinnat ovat edelleen suhteessa varsin korkeita, koska EU:ssa vehnän valkuainen jäi keskimäärin hieman normaalia alhaisemmaksi. Normaaleja vientilaatuja sen sijaan riittää vientiin runsaasti, eikä hinnoilla ole ollut erityistä nousupainetta.
ICG ei ole edelleenkään tehnyt merkittäviä muutoksia viljatasearvioonsa. Edelleen näyttäisi siltä, että globaalilla tasolla kokonaissato olisi hieman viimevuotista suurempi. Hieman suuremman kulutuksen myötä kauden loppuvarastojen ennustetaan hieman laskevan, mutta keskimäärin viljatase on varsin turvallisella tasolla. Australian ja Kanadan lopulliset satoarviot antavat toki vielä odottaa itseään.
Kauran viennissä kilpailua
Edellissatokauden kauran vientimääräksi Suomesta vahvistui 460 000 tonnia, mikä on erittäin suuri lukema, erityisesti pieni ja epäonnistunut sato huomioon ottaen. Tämänhetkisissä viljatasearvioissa vienti on arvioitu käytännössä samoihin lukemiin tälle satokaudelle. Tähän varmasti pyritäänkin kaikin keinoin, ja suurempi sato on sitä osaltaan myös mahdollistamassa.
On kuitenkin huomioitava, että EU-sadon normalisoiduttua 5,6 miljoonasta 7,5 miljoonan tonnin tasolle, on kilpailutilanne täysin erilainen kuin viime satokaudella. Myös Ruotsin (joka kilpailee vahvasti Suomen kanssa ”pohjoismaisen kauran” laadulla) sato oli varsin onnistunut ja runsaampi tarjonta on painanut vientihintoja alaspäin. Jos kauraa ei tule kotimaassa riittävällä tahdilla markkinoille, EU:n tuontitarpeet on varmasti katettu huomattavasti nopeammin kuin edellissatokaudella ja uusien vientikauppojen saattaa kevään mittaan käydä hankalammaksi, mikä varmasti painaa vientihintoja edelleen alaspäin. Yleisesti ottaen kauralle on kuitenkin kysyntää myös vientimarkkinoilla – niin nyt kuin jatkossakin. Alhainen hehtolitrapaino on tuonut hieman haasteita vientitoimituksiin, mutta suuremman kokonaissadon turvin vienti pystytään pitämään kuitenkin käynnissä. Haasteeksi muodostuu vientiin/elintarvikekäyttöön kelpaamaton kaura, jonka markkina alkaa olla jossain määrin tukossa.
Rapsi/rypsi hurjassa nousuvireessä
EU:n heikko rapsisato alkaa realisoitumaan markkinoilla. Uutinen tämä ei enää ole, mutta kun samaan aikaan tärkeimpien tuontimaiden, Ukrainan ja Australian satojen kanssa on haasteita, on pörssihinnoissa nähty nousupäiviä toinen toisensa perään. Australiassa rapsimarkkina käy kuumana, eikä EU-vientiin riitä ennakoituja määriä, varsinkin, kun geenimuunnellun osuus sadosta on tänä vuonna suurempi kuin aiemmin.
Soijapavun ja Rapsin hinnat ovatkin hieman erkaantuneet toisistaan, kun EU:n aito ja paikallinen niukkuus on nostanut Euronext-pörssiä huomattavasti enemmän kuin Chicagon soijapavun hinnat ovat nousseet. Kotimaiset öljykasvien hinnat ovat viime aikoina seurailleet pörssihintaa melko tarkasti.
Markkinoilla vedetään nyt selkeästi henkeä. Kotimaan hinnat lähtivät puintikauden jälkeen nousuun, mutta tämä liike tuntuu nyt rauhoittuneen – varsinkin, kun vehnän pörssinoteeraukset ovat alamäessä.
Vehnän pörssihinnan lasku tekee myös viennistä vaikeaa, koska hintatasot (Euronext- futuuri +/- laadunmukainen preemio) eivät tällä hetkellä riitä suomalaisen vehnän vientiin. Aiemmin syksyllä tämä oli vielä mahdollista. Vehnän (ja rehuohran) kohdalla on aina muistettava vientilaivojen suuri koko: normaaliolosuhteissa kauppaa maailmanmarkkinoille voidaan käydä lähinnä isoilla (20 000 tonnia ja suuremmilla) laivoilla.
Maailmanmarkkinat katsovat tällä hetkellä kiinnostuneesti jo seuraavaan satokauteen, mutta on pidettävä mielessä, että sitä ennen ehtii tapahtua vielä paljon ja satoja miljoonia tonneja tämän satokauden viljaa ja öljykasveja vaihtaa vielä omistajaa. Venäjän viennin voi odottaa hidastuvan lähiviikkoina/kuukausina, sillä pienempi sato ei salli nykytahdin jatkuvan. Geopoliittiset jännitteet voivat eskaloitua milloin tahansa, ja pahimmillaan muuttaa koko markkinatilanteen kertaheitolla.
Lugnet före stormen eller en återgång till "vardagen" på spannmålsmarknaderna?
Situationen på vetemarknaden har sedan den senaste översikten vänt nästan helt tvärtom. Världsmarknadspriserna har varit på nedgång, medan de inhemska priserna långsamt har justerats uppåt. Stora nyheter har varit få, och börspriserna har följt ett bekant mönster: i avsaknad av betydande nyheter börjar priserna falla. Noteringarna för Euronext-vete har sjunkit med cirka 15–16 euro per ton under de senaste tre veckorna. Även om det kanske inte finns några omedelbara uppåtgående tryck på priserna, är den geopolitiska situationen mycket spänd och kan orsaka oförutsedda rörelser även i spannmålspriserna.
Den finska spannmålsskörden brottas med kvalitetsutmaningar, och det råder till och med ett överskott av foderhavre
Den katastrofalt lilla skörden från förra säsongen, tillsammans med stora problem kring havrens DON-värden, har inte gett någon särskilt stabil grund för den nya skördeperioden. Spannmålslagren var ganska knappa men räckte ändå till tröskningen. Foderhavre utgjorde dock ett undantag: en mycket stor del av havren hade på grund av förhöjda mögeltoxinvärden antingen blivit kasserad eller godkänd enbart som foderkvalitet, vilket ledde till betydande lager i början av säsongen. Detta syns fortfarande i den svaga efterfrågan på foderhavre. Även om andelen havre som inte kan tas emot i år är mindre, har 20–25 % av det mottagna klassificerats som foderkvalitet – på grund av toxiner eller för låg hektolitervikt. I och med en större havreskörd ser tillgången på havre inte ut att utgöra någon utmaning, men den stora andelen foderhavre tynger marknaden något. Exceptionellt nog har man i år även observerat förhöjda nivåer av DON och T2/HT-2 i vete.
Vete-futurerna har åter varit nedåtgående
Investerare minskade sina rekordstora korta positioner avsevärt på kort tid, vilket bidrog till att hålla även vetets börspriser uppe. De stora fonderna fortsatte sina köp under hela september, ända in i oktober, och uppemot 80 procent av de korta positionerna i jordbruksråvaror köptes tillbaka. Som vanligt är reaktionerna ofta överdrivna, och under de senaste en till två veckorna har en del investerare återgått till försäljning, vilket indikerar förväntningar på sjunkande priser.
Nyhetsflödet om vete har varit ganska blygsamt, vilket oundvikligen börjar pressa marknaden nedåt. Rysslands, Ukrainas och Frankrikes svaga skördenivåer har tappat sitt nyhetsvärde, och den största nyheten de senaste veckorna var Rysslands ändring att sänka av exporttullar. Syftet är att fortsatt dämpa de inhemska prisökningarna (särskilt på vete) samtidigt som exportvolymerna varit nästan rekordhöga i början av skördeperioden. De nya beräkningsgrunderna påverkade omedelbart priset med endast ett fåtal euro per ton, och nyheten skapade ingen större rörelse på marknaden.
Rysslands militära aktioner har på senare tid vid flera tillfällen riktats mot civila fartyg nära Odesa hamn, vilket naturligtvis ökar osäkerheten på marknaden. Därtill har fraktkostnaderna obönhörligen ökat då fartygens försäkringsbolag höjt riskpremierna för Svartahavsområdet.
För nästa års skörd har det redan kommit en hel del oroande nyheter. Den utdragna torkan i Svartahavsområdet fördröjde och förhindrade delvis höstsådden (som jämförelse, över 90 % av Rysslands vete är höstvete). På sistone har liknande rapporter även kommit från Frankrike, EU:s största producent och exportör av vete, fast där på grund av alltför mycket regn. Dessa indikationer gör det redan möjligt att förutspå att några rekordskördar kanske inte är att vänta på dessa stora produktionsområden.
I Baltikum har skörden nått marknaden i genomsnittlig takt
Efter tröskningen började många jordbrukare hålla tillbaka sin försäljning, men en längre period av högre börspriser har jämnat ut situationen, och cirka 60 procent av Baltikums relativt stora skörd har kommit ut på marknaden.
På exportmarknaden är priserna på högkvalitativt vete (särskilt med en proteinhalt på 13,5 % och högre) fortsatt relativt höga, då proteinhalten i EU:s veteskörd genomsnittligt blev något lägre än vanligt. Däremot finns det gott om vete i standardexportkvalitet, och dessa priser har inte varit under särskilt tryck att stiga.
ICG har ännu inte gjort några betydande ändringar i sin spannmålsbalansprognos. Globalt sett verkar den totala skörden bli något större än förra året. På grund av något ökad konsumtion förväntas säsongens slutlager minska något, men spannmålsbalansen anses i genomsnitt ligga på en relativt trygg nivå. Definitiva skördeprognoser från Australien och Kanada inväntas dock fortfarande.
Exportkonkurrens om havre
Förra skördeårets exportvolym för havre från Finland uppgick till 460 000 ton, vilket är en exceptionellt hög siffra, särskilt med tanke på den lilla och problemfyllda skörden. I de aktuella spannmålsbalansprognoserna uppskattas exporten för denna säsong vara på ungefär samma nivå, vilket man också strävar efter, särskilt eftersom en större skörd gör detta mer möjligt.
Det bör dock beaktas att EU-skörden normaliserats från 5,6 till 7,5 miljoner ton, vilket har skapat en helt annan konkurrenssituation än förra säsongen. Även Sveriges skörd (som konkurrerar starkt med Finland med ”nordisk havre” av hög kvalitet) var framgångsrik, och det ökade utbudet har pressat exportpriserna nedåt. Om havre inte når den inhemska marknaden i tillräcklig takt, kommer EU:s importbehov sannolikt att täckas betydligt snabbare än förra säsongen, vilket kan göra nya exportavtal svårare att få till under våren och pressa exportpriserna ytterligare nedåt. Generellt sett finns dock fortfarande efterfrågan på havre på exportmarknaderna, nu och framöver. En låg hektolitervikt har dock inneburit vissa utmaningar för exportleveranser, men med hjälp av den större totala skörden kan exporten hållas igång. Utmaningen ligger i den havre som inte uppfyller export- eller livsmedelskraven, där marknaden börjar bli något övermättad.
Raps/rybs i kraftig uppgång
EU:s svaga rapskörd börjar nu märkas på marknaden. Detta är inte längre någon nyhet, men med utmaningar även för de viktigaste importländerna, Ukraina och Australien, har vi sett en serie prisuppgångar på börsen. I Australien är rapsmarknaden het, och de förväntade exportvolymerna till EU räcker inte till, särskilt då en större del av skörden i år är genetiskt modifierad än tidigare.
Priserna på sojabönor och raps har börjat divergera något, då den verkliga och lokala rapsbristen i EU har drivit upp priserna på Euronext-börsen betydligt mer än Chicagopriserna på sojabönor. Inhemska priser på oljeväxter har den senaste tiden följt börspriserna relativt noga.
Marknaden tar tydligt nu en andningspaus. De inhemska priserna steg efter skördeperioden, men denna uppgång har nu avtagit, särskilt i takt med att vetets börsnoteringar sjunker.
Fallet i vetets börspriser försvårar även exporten, då prisnivåerna (Euronext-futuren +/- kvalitetsrelaterade premier) för närvarande inte räcker till för att stödja export av finskt vete. Tidigare under hösten var export fortfarande möjlig. När det gäller vete (och foderkorn) är det viktigt att komma ihåg den stora storleken på exportfartyg: under normala omständigheter sker världshandeln främst med stora fartyg, på 20 000 ton eller mer.
Världsmarknaden riktar nu intresset mot nästa skördeperiod, men det är viktigt att hålla i minnet att mycket hinner ske innan dess, och hundratals miljoner ton spannmål och oljeväxter från denna säsong ska fortfarande byta ägare. Rysslands export förväntas avta under de kommande veckorna eller månaderna, då den mindre skörden inte tillåter nuvarande exportnivå att fortsätta. Geopolitiska spänningar kan när som helst eskalera och i värsta fall förändra marknadssituationen drastiskt.