Läs marknadsrapporten på svenska
Sijoittajat ja markkinaspekuloijat ovat jatkaneet ns. lyhyen position lisäämistä, toisin sanoen uskovat hintojen edelleen laskevan. Myös kevään ja syksyn pörssihintojen ero on hieman kaventunut, mikä kuvaa kohtuullisen hyvää luottamusta myös uuden satokauden viljojen saatavuuteen.
Mustanmeren maat dominoivat vehnän vientiä
Vehnän kevään pörssihinnoissa on nyt alitettu psykologisesti merkittävä 200 euron hintataso, mikä on viimeksi nähty vuonna 2020. Alkuviikosta nähty usean prosentin nousupäivä hinnoissa selittyi lopulta sijoittajien positionkorjauksilla, mitään uutisia ei markkinoilla ollut hintoja nostamassa.
Käteismarkkinoilla vehnän suuret ostajamaat ovat saaneet nauttia toinen toistaan halvemmista hinnoista järjestäessään suuria tarjouskilpailuja. Dominoivana toimittajana ovat edelleen olleet Mustanmeren maat, etenkin Venäjä, jossa hieman epämääräinen vientihinnan pohjataso tuntuu nyt olevan noin 235 dollaria (n. 217 EUR) tonnilta. Tätäkin halvempia tarjouksia on nähty esim. Ukrainasta, jossa alimmat tarjoukset olivat edellisellä tarjouskierroksella niukasti yli 200 euron tason. Myös EU:n vehnän vienti on vetänyt satokauden alkua paremmin ja kirinyt hiljakseen kiinni eroa edellisvuoteen, josta oltiin jäljessä suurimmillaan jo 15–18 prosenttia. Tämä saattaa osaltaan asettaa jonkinlaista pohjaa hintojen jatkuvalle putoamiselle.
Lähes koko satokauden jatkunut poikkeuksellisen suuri ero Suomen ja muun Euroopan (tai koko maailman) hintatasojen välillä on vehnän osalta säilynyt edelleen, vaikka kotimaiset hintanoteeraukset ovatkin kauttaaltaan kääntyneet selkeään laskuun. Pörssi- ja maailmanmarkkinahinnat ovat kuitenkin jatkaneet laskuaan vähintäänkin samaan tahtiin, joten voidaan edelleen sanoa suomalaisen vehnän olevan varsin kallista.
Maissivarastojen odotetaan kasvavan
Maissin hinta Euroopassa on jatkanut putoamistaan pörssihinnan mukana ja FOB-tarjoukset Baltiassa ovat tällä hetkellä alle 180 euroa tonnilta. Globaali maissitase näyttää lähes muuttumattomalta, sato on ennätysmäisen suuri ja kulutuksen kasvusta huolimatta kauden päättyessä varastojen odotetaan olevan edellisvuotta suuremmat
Ohran hintataso laskussa
Mallasohran hinnat ovat pudonneet reippaasti, kun kotimainen kysyntä vaikuttaa hiljakseen hiipuvan kesää kohti. Rehuohran noteeraukset ovat suorastaan romahtaneet, ja paikoin on tultu jo reilusti alle 150 euron tonnihinnan. Vienti ei ole tällä satokaudella ollut ohralle mahdollista heikon sadon myötä. Nyt, kun kotimaisen teollisuuden varastot näyttävät täyttyvän, hintataso ei jaksa kantaa. Vienti ei ole heikon sadon takia mahdollista, koska vientimarkkinoille pääsyyn vaaditaan vähintään n. 30–60 tuhannen tonnin laivaus – eikä Euroopan vientihintataso juurikaan poikkea tällä hetkellä kotimaan noteerauksista.
Kauramarkkinat ovat rauhoittuneet
Kaurakauppa, joka on käynyt suorastaan poikkeuksellisen vilkkaana niin keväälle kuin jo ensi syksylle, on sekin saavuttanut jo lakipisteensä, ainakin väliaikaisesti. Kysyntä vientiin on kevätpuolelle pitkälti tyydytetty, eikä kotimainen tarve jaksa pitää hintoja enää nyt nähdyllä, historiallisesti poikkeuksen korkealla tasolla. Syyspuolelle kauppa on hiljentynyt jo jonkin aikaa sitten: ennakkokauppaa tehtiin ennätyksellisiä määriä jo aikaisessa vaiheessa ja näyttäisi, että teollisuus niin kotimaassa kuin Euroopassakin on vetäytynyt odottelemaan kylvöalaennusteita, sadon kehittymistä ja satoarvioita. Sekä kevään että syksyn hintanoteeraukset ovat nyt kaurankin kohdalla antaneet periksi ja kääntyneet laskuun.
Viljelypäätökset lähenevät – hintojen lasku mietityttää. Historiallisesti ollaan kuitenkin edelleen varsin korkealla tasolla monen viljan kohdalla. Etenkin Suomessa.
En stark nedgång har fortsatt på spannmålsmarknaderna runt om i världen
Investerare och marknadsspekulanter har fortsatt att öka sina så kallade korta positioner, det vill säga de tror att priserna kommer att fortsätta sjunka. Skillnaden mellan vårens och höstens börskurser har också något minskat, vilket visar en rimligt god tillit till tillgängligheten på den kommande spannmålsskörden.
Svarta havet-länderna dominerar veteexporten
Vårens börskurser för vete har nu sjunkit under den psykologiskt viktiga nivån på 200 euro, vilket senast sågs år 2020. Den flerprocentiga prisökningen i början av veckan förklarades slutligen med investerares positionskorrigeringar, det fanns inga nyheter på marknaden som höjde priserna.
På kontantmarknaden har stora inköpsländer för vete kunnat njuta av allt lägre priser vid stora anbudstävlingar. De dominerande leverantörerna har fortfarande varit Svartahavsregionens länder, särskilt Ryssland, där en något oklar bottennivå för exportpriset nu verkar vara omkring 235 dollar (ca 217 EUR) per ton. Ännu lägre erbjudanden har setts, till exempel från Ukraina, där de lägsta buden i den senaste budgivningen var knappt över 200 euro-nivån. Även EU:s veteexport har löpt bättre än i början på skördeåret och gradvis minskat skillnaden till föregående år, som mest låg den efter med t.o.m 15–18 procent. Detta kan delvis sätta en slags botten för prisernas fortsatta fall.
Den exceptionellt stora skillnaden mellan Finlands och resten av Europas (eller hela världens) prisnivåer har fortsatt genom nästan hela säsongen för vete, även om de inhemska prisnoteringarna har vänt nedåt över hela linjen. Börs- och världsmarknadspriserna har dock fortsatt att sjunka åtminstone i samma takt, så det kan fortfarande sägas att finskt vete är ganska dyrt.
Majsslutlagren förväntas öka
Majspriset i Europa har fortsatt att falla tillsammans med börskursen och FOB-erbjudandena i Baltikum är för närvarande under 180 euro per ton. Den globala majsbalansen verkar nästan oförändrad, skörden är rekordstor och trots ökad konsumtion förväntas lagren vid säsongens slut vara större än föregående år.
Kornprisnivån är på nedgång
Priserna på maltkorn har sjunkit kraftigt eftersom den inhemska efterfrågan tycks sakta avta mot sommaren. Noteringarna för foderkorn har helt enkelt kollapsat, och på vissa ställen har de redan sjunkit väl under 150 euro per ton. Exporten har inte varit möjlig denna säsong på grund av en dålig skörd. Nu när de inhemska industrilagren verkar fyllas, orkar inte prisnivån hålla sig. Export är inte möjlig på grund av den dåliga skörden, eftersom tillträde till exportmarknaderna kräver en last på minst ca 30–60 tusen ton – och exportprisnivån i Europa skiljer sig för närvarande inte mycket från de inhemska noteringarna.
Havremarkanderna har lugnat ner sig
Havrehandeln, som har varit exceptionellt livlig både för våren och redan för nästa höst, har också nått sin toppunkt, åtminstone tillfälligt. Efterfrågan på export är till stor del mättad för vårsidan, och det inhemska behovet orkar inte hålla priserna på den nu sett historiskt exceptionellt höga nivån längre. Handeln inför hösten har tystnat för en tid sedan: förköp gjordes i rekordmängder redan tidigt och det verkar som att industrin, både i hemlandet och i Europa, har dragit sig tillbaka för att vänta på prognoser för såddareal, skördeutveckling och skördeuppskattningar. Både vårens och höstens prisnoteringar har nu också för havre gett vika och vänt nedåt.
Odlingsbesluten närmar sig – prisfallet oroar. Historiskt sett är vi dock fortfarande på en ganska hög nivå för många spannmålsslag. Särskilt i Finland.
